Aivan tähän alkuun haluan kertoa teille, että blogin kirjoittaminen tekee sen, että menee sitten minne vaan, niin alkaa mielessään kirjoittaa siitä kokemuksesta tätä himputin blogia!
Málaga taitaa olla suunnilleen samankokoinen kuin syntymäkaupunkini Helsinki. Siksi halajan useasti tähän upeaan eloisaan kaupunkiin, joka on ihana kesällä ja talvella. Sen feriat elokuussa ovat vailla vertaa ja todella antiikkisen vanha kaupunki puhkeaa tuoksuvaan ja eloisaan kukkaan. Sen varjoisilla ja kuumilla kujilla on niin paljon hässäkkää, flamencoesityksiä, spontaaneja taputussessioita, upeita kansallispukuja ja ihania pikkubaareja. Vanhan kaupungin historiallisen kauniissa kerrostaloissa asuvat heittävät ämpäritolkulla vettä juhlijoiden päälle.
Ja ei siinä mitään, elokuisen helteen kourissa kärventelevät juhlijat suorastaan anovat lisää vettä!
Aqua, aqua, mas aqua!
Ja kuten huomaatte, senttilitrat tulee mututuntumalla.
Tarkka lukija huomaa hassun yksityiskohdan.
Málagan jouluvalot ovat jotain unenomaisen ja sadunomaisen rajamailla. Ja nyt kun monikaistainen, yksi Málagan kauneimmista kaduista, Alameda Principal on remontissa ja sen valtavat puunrungot on jääneet valoitta, on se valomeri ripustettu vanhaa kaupunkia halkovalle Calle Lariokselle.
Tuhannet ja taas tuhannet punaiset joulutähdet, luonnonmateriaaleista kasatut Itämaan tietäjät kameleineen ja jokapaikkaan kiedotut herttaiset jouluvalot tuovat super-romanttisen tunnelman. Siihen kun saisi vielä hivenellä terästetyn glögin ja piparkakun sinihomejuustolla, niin maailma olisi lähellä täydellisyyttä.
Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas!
Sateinen kuja valoineen on tyhjä, kaikki kaupunkilaiset ovat siirtyneet pikkuisiin ravintoloihin nauttimaan Málagaviinejä.
Málagan filharmoninen orkesteri esitti joulukuussa Teatro Cervantesissa mahtavan joulukonsertin, herra Schubertin säveltämän sinfonian ja messun, tämä oli heaven on earth, ja joulurauha vyöryi minun päälleni. Se tapahtui viimeistään silloin, kun kaksikymmenpäinen kuoro kajautti ilmoille jouluyö, juhlayö, joka on espanjaksi Noche de Paz, rauhan yö. Tottakai mekin kajautimme maridon kanssa, koska orkesterinjohtaja niin viittoi. Koko sali lauloi, jokainen laulaja omalla kielellään.
Ennen esitystä kuulutettiin ettei saa kuvata eikä äänittää, no minä ehdin ennen sitä ottaa kaksi kuvaa salista. Tämä alempi on kattomaalaus.
Aivan tänne loppuun haluaisin vielä vinkata teille arvoisat lukijat, että Teatro
Cervantesissa on tammikuussa (ainakin) kaksi mielenkiintoista esitystä!
When I get older loosing my hair...
Pysy kanavalla ja anna juttuvinkkejä! Besitos!
Kiitos Tuisku, näitä on mielenkiintoista lukea. Nuo Malaga valot on pakko päästä näkemään -siinä tavoitetta vuodelle 2017. Kun juttuvinkkiä kyselit, niin olisi mielenkiintoista lukea espanjalaisten traditioista joulun aikaan.
VastaaPoistaHei ihanaa kiitos palautteesta! Ja kiitos juttuvinkistä! Nyt alan vakoilemaan naapureita, stalkkaamaan espanjalaisia kavereita ja merkitsemään muistiin espanjalaisia traditioita!
PoistaJaahas, taustaväritys on jo vaihtunut. :D Siitä se lähtee ja kohta karkaa mopo käsistä. Malagan jouluvalot on kyllä upeat, enkä löytänyt mitään kompaa siitä kuvasta mutta lienee syynä se, että heräilen täällä silmät ristissä vaikka pitäisi vielä vetää hirsiä. Kello on nimittäin 02:31.
PoistaHahhaaaa, kiitos kommentista Tsubu! Kyllä karkaa tiedän sen! Meinasinkin alkaa harjoittelemaan kunnolla näitä niksejä lomalla, alkaa huomenna! Kuvia en osaa suurentaa, sekin tarttee opetella! Onneksi on haasteita elämässä! Besitos!
Poista