Saapaskahvila

Aurinkorannikon Saapastoiminta on vapaaehtoisvoimin tehtävää työtä kaikenlaisten nuorten kohtaamiseksi. Toiveena meillä on, että myös ne nuoret, joiden luottamus aikuiseen on jostain syystä kateissa, löytäisivät tiensä Saapaskahvilaamme.

Vapaaehtoisina meillä on ihmisiä kaikilta elämän aloilta, meitä tulee erilaisista lähtökohdista ja erilaisista elämänkokemuksista. Meillä on kuitenkin sama päämäärä, nuorten kanssa toimiminen ja heidän kanssaan kulkeminen.

Muutama vuosi sitten minulla oli päiväkerhon puolella opiskelijana Sari Kunnas Kajaanista. Hän kertoi harrastamastaan Saapastoiminnasta johon minä heti, että sellainenhan me tarvittaisiin tänne. Ja eipä aikaakaan kun Ville Viljakainen soitti puhelimeeni ja alkoi tapahtua!

 

Olemme siis hyvin nuori Saapas, emme ihan lapsen kengissä, mutta oransseissa teinitennareissa. Olemme olleet kiitollisia kaikista meidän Saapasvieraistamme, jotka ovat käyneet auttamassa meitä päivystyksissä. Kajaanin Saapas (meidän kummisaapas + Tommi :-)), Jyväskylän Saapas ja ennen joulua vieraili yksi Saapaslainen Itä-Helsingistä, Kontulasta. Muitakin Saapasvieraita on aika-ajoin ilahduttanut meitä (Tuomo :-)), se auttaa rutkasti meidän tiimiämme täällä.

Erityisnuorisotyön sihteeri Ville Viljakainen kävi kouluttamassa meidät jo seuraavana syksynä (2014), silloin koulutuksen kävi kymmenkunta aktiivista. Sittemmin Aurinkorannikon Saapaskouluksesta ovat vastanneet Suomalaisen koulun erityisopettaja Laura Pippuri ja samaisen koulun psykologi Camilla Lindström, jotka kumpainenkin osallistuivat ensimmäiseen koulutukseen.

Aurinkorannikon Saapaskoulutuksessa oikaistaan vähäsen ja 
vedetään hippasen mutkia suoriksi. Suosittelen osallistumaan joka kevät pidettävään koulutukseen, se velvoittaa muutamaan päivystykseen Aurinkorannikolla, jonka jälkeen buutsit saa vetää toisiinkin Saappaisiin.
On upeaa, että sama koulutus pätee missä vaan suomalaisessa kaupungissa, jossa vaan on Saapastoimintaa. Saapaslaiset vetävät 
yhtä köyttä Kajaanista Kruunuhakaan.

Toissa syksynä meistä Saapaslaisista neljä kävimme Partaharjulla Saapaspäivillä jossa tapasimme mahtavia Saapasihmisiä. Osallistuimme Kuopion hiippakunnan järjestämään nuorisotyön seminaariin. Saimme lisäksi käydä tutustumassa Kajaanin Saappaan toimintaan, sen kahvilaan ja kaupungin nuorisotyöhön, sekä ihastuttavaan moottoripajatoimintaan. 

 

Alkuaikojemme Saapaspäivystyksissä etsimme nuoria ja toteutimme metodia -etsivä nuorisotyö- ihan konkreettisesti. Etsimme ja löysimmekin. Mutta Aurinkorannikon nuoret on joko hyvin käyttäytyviä tai hyvin piilossa, sillä emme löytäneet ainakaan mitään varsin vakkareita paikkoja, joissa olisimme voineet olla 
läsnä ja kohdata nuoria takuuvarmasti viikonloppuisin. Etsivässä nuorisotyössä mennään siis nuoren omille huudeille, jossa olemme apuna ja tukena, mutta emme moralisoi tai kritisoi. Olemme läsnä jos tarvitaan, mutta etäämpänä, niin että meidät kuitenkin huomataan, jos aikuisen seuralle on kellään tarvetta.

 

Koska meillä on koko historiamme ajan (kolmisen vuotta) ollut haasteellista löytää riittävästi päivystäjiä, siirryimme kahvilatoimintaan. Päivystäjiä kun aina tarvitaan vähintään kolme. 
Lisäksi ajattelimme, että saamme nuoret kaduilta, rannoilta ja puistoista luoksemme Pacosin Tuvalle. Ostimme sinne Leijonaveljien (Lions Club Torremolinos) avustamana pingispöydän, ison telkkarin ja lautapelejä.
Aina tarjoamme myös jotain syötävän hyvää, kuten pizzaa ja kerran jopa ihanaa lohisoppaa. 

Lauantai-iltaisin (klo 19-23) Pacosin Tuvalla Los Pacosissa kokoontuva Saapaskahvila aloitti toimintansa melkeinpä tasan vuosi sitten. Saapaskahvilassa käy viikoittain yläaste- ja lukioikäisiä nuoria noin parisen kymmentä. Meitä päivystäjiä on noin kymmenen, jotka vuorottelemme lauantai-iltoina, tarvitsemme silti jatkuvasti lisää porukkaa. Homma on täysin vapaa-ehtoista. Palkaksi saa kuitenkin hyvän mielen lisäksi kokemusta olla nuorten kanssa ja kohdata heitä, uusia ystäviä muista päivystäjistä ja aivan 
erilaisen lauantai-illan.

 

  
Lisäinfoa:
http://www.nuortenkeskus.fi/fi/toimintaa/saapas/