Valinnan vapaus motivoi, se kehittää itsetuntemusta ja itseluottamusta. Kun lapsi saa itse valita mitä hän tekee, kuinka kauan ja kenen kanssa, toiminta muuttuu varsin mielekkääksi. Montessoripedagogiassa on tärkeää, että lapsi saa itse tehdä valintoja.
Metodin mukaisesti, lapselle valmistellussa ympäristössä, kaikki pelit, leikit, askartelut ja muut tehtävät ovat lapsen tasolla matalilla hyllyillä. Näin kaikki on lapsen saatavilla ja hän voi itsenäisesti valita mitä kulloinkin aikoo tehdä.
Mikäli tehtävä on haastava, siihen voi pyytää aikuisen apua. Usein hankalissa tehtävissä lapsi hakeutuukin aikuisen viereen työtä tekemään. On kuitenkin tärkeää havainnoida, että lapsi ottaa itselleen sopivia tehtäviä hyllystä, esimerkiksi moniosainen askartelusessio, jossa on paljon leikattavaa, aseteltavaa ja liimattavaa kannattaa näyttää lapselle joka jo hallitsee liimauksen ja leikkaamisen.
Lapselle ei tarvitse sanoa, ettet osaa vielä tehdä tätä, vaan hänelle voi sanoa esimerkiksi, että tehdään tätä myöhemmin. Tuskin koskaan lapsi on protestoinut tätä.
Jos ja kun lapsi valitsee itselleen haastavan tehtävän ja suoriutuu siitä, niin voi sitä onnea ja ylpeyttä, pittuuttakin tulee siinä riemussa lisää monta senttiä.
Se, että lapsi saa valita myös leikkikaverin, antaa tehtävään sekä mielen-että työnrauhaa. Kaikkea ei siis tarvitse jakaa, kenen kanssa vaan.
Jos lapsi ottaa tehtävän tai leikin hyllystä ja joku toinen lapsi haluaa liittyä seuraan, hänen tulee kysyä saanko tehdä tätä kanssasi?
Ja jos vastaus on kielteinen, niin se on vain hyväksyttävä.
Lapsella tulee olla oikeus valintaan myös työparin valinnassa. Meillä aikuisilla täytyy olla isot korvat ja näkevät silmät näissä asioissa, ettei ketään syrjitä ja jollekin aina sanota, ettet saa tulla mukaan.
Itse koitan joissain tilanteissa yhyttää lapsia leikkimään jonkun sellaisen lapsen kanssa, joka ei välttämättä olisi heidän oma valintansa, mutta ainahan se ei onnistu, varsinkin kun lapsella on tämä vapaus valita.
On sellaisiakin lapsia, jotka mielellään tekevät aamupäivällä itsekseen hommia ja loppupäivästä hakeutuvat muiden seuraan. Sellaisia, jotka tekevät koko ajan kaverin kanssa ja monia siltä väliltä.
Useimmilla lapsilla on selkeä rytmi. Kun he tulevat kerhoon he aloittavat poikkeuksetta samalla tehtävällä, jokainen aamu. Kun lapsi saa edetä oman rytminsä mukaisesti, hän myös rauhoittuu. Koska tekemisen kanssa ei ole kiirettä. Jos lapsi haluaa tehdä hyllyllä olevaa askartelua koko päivän, niin se sopii. Se on lapsen valinta. Jos hän haluaa pelata Afrikan tähteä monta kertaa peräkkäin, niin se käy. Toivotaan vaan kovasti, että pelikavereita löytyy.
Jokainen kulkee omaa oppimisen polkuaan omalla tahdillaan, omaksuu asiat sitten kun siihen on valmis ja kehittyy täyteen mittaansa, kun saa rauhassa harjoitella.
Siksi valinnan vapaus on tärkeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti