Uuden vuoden odottelua

Meillä täällä Aurinkorannikolla on ollut ihanat säät, aurinkoista ja mukavaa. Uuden vuoden otamme vastaan ravintola Kukossa, missäpäs muualla. Aiomme katsoa telkkarista Madridin Puerta del Solilta kuvaa kellonlyömistä, tavan mukaan jokaisella kilauksella napataan suuhun viinirypäle, siinä pitää olla nopsa, joten suosittelen kaikkia hommaan ryhtyviä hankkimaan mahdollisimman pienikokoisia rypäleitä.

Eilen teimme muuttoa, appivanhemmat löysivät varsinaisen helmen Paseo Maritimolta. Merinäköalassa on kaksi puolta, on se upea näkymä ja sitten on se kova tuuli, sellainen joka vinkuu nurkissa ja ovenrakosissa.

Rantakadulla saattaa nähdä turistit shortseissaan ja paikalliset talvitakeissaan ja lämpimästi pukeutuneina. Suomalaisten suuri huvi onkin koittaa päätellä turistin kansalaisuus hänen 
vaatetuksestaan tai vain tavastaan kävellä, niin joko ryhmässä jutellen tai peräkkäin kulkien. Aurinkorannikolla on satoja kansalaisuuksia joka puolelta maailmaa.

Suuri osa kaupunkimme asukkaista kokoontuu Ayuntamienton aukiolle (kaupungintalon edustalla) seuraamaan vuoden vaihtumista uuden vuoden aattona joka on espanjaksi osuvasti Noche Vieja, eli vanha yö. Mukaan otetaan cavapullo ja 12 viinirypälettä. Kun vuosi on vaihtunut annetaan toisille runsaasti poskipusuja ja toivotellaan hyvää uutta vuotta Feliz Año Nuevo!

Joulunajan suuri tapahtuma on kuitenkin vasta tulossa kun Itämaan tietäjät, Reyes Magos saapuvat loppiaisaattona. Jäämme odottamaan ja yhä pitäis olla kilttinä!

Paseo Maritimo on kaunis auringonpaisteessa.

Muuttoa ja kimpsuja.

Paikalliset ja turistit Paseolla.

Vielä kun olisi jaksanut silittää pöytäliinan!

Surffari Fuengirolassa

Maailman isoin surffattu aalto on Nazaressa Estremadurassa. Pieni vilkaisu googleen ja kaupungista tulee esille mitä kauneimpia kuvia ja mahtavaa rantaviivaa. Nyt kuitenkin laskeudumme Aurinkorannikolle ja Fuengirolan rantaan, jossa harrastetaan surffausta aina kun Välimeri suo meille isoja aaltojaan.

Meidän perhe sattui valitsemaan pirttinsä aivan surffirannan kohdalta, joten Atte voi lähteä harrastamaan surffilauta kainalossa.

Aloittelijalle: surffilaudan hankinta, hinta noin 100-200€, myöhemmässä vaiheessa voi hankkia paremman laudan, joka tietysti on hintavampi eli noin 300-400€, märkäpuku hinta noin 200-300€ (kannattaa ostaa heti kunnollinen) ja sääntöjen opettelu.
Se, joka nappaa aallon ensimmäisenä huutaa muille VOY (menen) Suomessa sana on minun. Ja ensimmäisenä on se, joka on lähimpänä aallon rikkoutumiskohtaa. Jos hän ei kuitenkaan aallon selkään pääse, on seuraavan mahdollista napata aalto itselleen.

Jos ja kun joutuu aallokon pyörteeseen, niin sanottuun pesukoneeseen, kannattaa heittäytyä täysin rennoksi, rauhoittaa mieli ja odottaa, pyörteessä oleminen kestää noin neljä-kymmenen sekuntia ja aalto työntää uimarin kuin itsestään ylös. Panikoida ei saa eikä kannata.

Kun surffari menee itselleen vieraaseen rantaan hänen täytyy ottaa selville missä on kivikot ja korallit. Vaarallista surffarille on meduusat, hain kohtaaminen lienee harvinaista kuitenkin.

Aaltoja meren syleilyssä odotellessaan surffarit vaihtavat tietouttaan muunmuassa muista hyvistä surffipaikoista ja seuraavan päivän aallokoista. Meressä kuulee hyvin, vaikka olisikin kova merenkohina ja siellä pidetään yhtä, tervehditään kanssasurffareita ja chillaillaan.

Aallot tulevat 3-4 aallon sarjoina, joista viimeisin on suurin. Sarjat taas tulevat noin 5-15 minuutin välein. Mutta odotus palkitaan, sillä aallon harjalla on kuulemma jumalainen fiilis.

 

Fuengirolaa lähin paras surffimesta on El Palmar, Cadizissa.

Aallokkojen ennusteet voi tarkistaa osoitteesta www.todosurf.com ja maailmanlaajuiset www.surf-forecast.com

 

Parasta pihviä, El Cortijo la Herradura

 

Paikallisten espanjalaisten nuorten miesten suosituksesta, kokeilimme neljän hengen seurueella kivan kotoisan ravintolan Mijaksessa

El Cortijo La Herradura.

 

 

Alkupaloina pulpo a la brasa, eli grillattua mustekalaa 14.00€ ja ensalada el cortijo eli salaattia El Cortijon tavalla 6.50€. Se sisälsi vuohenjuustoa, tomaattia ja ihania taateleita. Ehdottomasti minäkin suosittelen.

 

 

Pääruokana tietysti lihaa eli Chuletas Cordero Nueva Ze, tarkoittanee että lampaankyljyksiä Uudesta Seelannista 12.00€ ja Entrecot  Argent, eli argentiinalaista häränlihaa 18.00€.

 

 

Hyvää punkkua pullo 23€

 

 

Pacharan jälkiruoaksi oikeaoppisesti kahvipapujen kanssa 4.50€.

 

 

Ja ihana kaunis jälkkäri Brownie orvokinkukalla jaahas, taisivat unohtaa hinnan loppulaskusta.

 

Camino Viejo de Coin, vastapäätä Cash and Carryä

Caddyn elämää Mijas Golfissa

Caddynä Mijas Golfin kentällä riittää puuhaa, vaikkei itse golfia pelaisikaan. Caddy saa keskittyä alueen kauniiseen puistomaiseen 
näkymään ja hänen on helppoa luottaa siihen, että golffarit osaavat oman hommansa.

Golfin peluu näyttää kismittävän jokaista pelaajaa vuorollaan, sen sijaan caddy voi vapaasti vaellella kentän laitaa tutkien upeita kasveja ja jostain hiljalleen nousevaa savujuovaa.

Mijas Golfin Los Olivosin kenttä on hyvä puistokenttä. Toinen kenttä eli Lagos on tällä hetkellä kokonaan suljettu viimeaikaisten suurien vesimassojen aiheuttamien tulvien takia. 

Golfalan yrittäjä Seppo Lukkari koittaa avata golfin saloja caddylle useaan otteeseen, mutta caddypä pysähtyy mielummin katselemaan ohiliitäviä lintuja, appelsiinipuun satoa ja bougainvillan yltiöpäistä kukintaa.

Kuvassa marido tähtää ja keskittyy, silti kovasti tavoiteltu voitto meni Seppo Lukkarille, joka todistetusti pelaa usein. Lukkarin golfyritys PAR 1 järjestää Fuengirolassa suomalaisille keskiviikkokisan ja kesäisin hän tarjoaa myös muuttolintuskabaa Espanjan asukeille Suomen golfkentillä.

Rakkaan ystäväni Sanna Lukkarin uusi golfbägi, ja kuinka ollakaan sen nimikin (sun and mountain) on yhtä aurinkoa ja vuoristoa. Aivan kuten golffarin mentaalinen eteneminen teeltä toiselle.

Kentän laidalla ränsistynyt entinen luksushotelli on vihdoinkin mennyt kaupaksi hintaan 60 miljoonaa euroa. Se aiotaan palauttaa entisiin loiston ja rikkauden mittoihin kuin mitä se oli mm silloin kun presidentti Martti Ahtisaari siellä majoittui
Aurinkorannikolla golfatessaan. Hotelli Bybloksessa on vieraillut myöskin Walesin prinsessa Diana ja huippubändi the Rolling Stones. Byblos suljettiin suruisin mielin keväällä 2010. Nyt odottelemme kiinnostuneina sen uutta tulemista, avajaisia on kaavailtu vuoteen 2019.

Tapaninpäivän aamuinen kaste lepää Mijas Golfin nurmella.

Unelma Espanjassa, välipäivän höpöhöpöstoori

Kuoppa

Meijän talon vieressä rakennetaan jotain taloa. Nää katos rakentaa täällä kauheesti. Ja kun 
on rakennustyömaa, on myös rakennusmiehiä. Ja sit on kuoppanen katu. Koska ne niillä rekoillaan jyrää ees taas.

Mulla on ollu ihan todellisia vaikeuksia sen työmaan kanssa. Meijän talolta kun ei oikeen muuta reittiä kylille pääse, pitää mennä sitä kuoppasta tietä. Korkkarit väärällään ja nilkat kipeenä. Toista reittiä en oo ees miettiny, jos vaikka eksyisin, niin ei kukaan viittis mua kumminkaan etsiä.

Oon koittanu kattoa mihin astun, ihan tosissaan. Mutta kuoppanen, mikä kuoppanen. Aina ne työmiehet mut kuitenkin huomaa. Ne huutaa; kuoppa, kuoppa ja meikäläinen hyppelee kuoppien yli. Ne on niin kovin tarkkoja, vaik oon yrittäny livahtaa ohi. Heti kun jalkansa pistää sille tielle, niin ne alkaa roikkua telineissään ja huutelee kuoppaa.

Sit mä sanoin mun kämppikselle Mirtsulle, että älä vaan mee sitä reittiä, jos suinki keksit 
jonku muun.

- Miksen menis? Sehän on yks parhaita menoväyliä tällä hetkellä!

- No kun ne huutaa sieltä telineiltä ja varottelee kuopista.

- Täh, kuopista? Eihän siin nyt niin paljon kuoppia oo? Tai en mä o huomannu. 

- Et o huomannu?

- Mä kattelen niitä raksajätkiä, en kai mä sillä polulla mitään kuoppia kattele.

- Eiks ne huutele sulle?

- Huutelee tietty, on syytäki! Meikäläinen sentään pukeutuu ihan sitä raksaa varten!

- Mä en tajuu! Mitä ne sulle sit huutaa?

- Guapa, guapa..katos se tarkottaa hyvännäkönen, kaunis, upee ja kaikkee sellasta!

- Eiks ne huudakaan kuoppa?

- Ei ne ainakaan mulle! Tuskin sullekaan! Ei ne kuopista o kiinnostuneita, sun minimekkoos 
ne kattoo!
- Vauh!

Mä olin ihan puulla päähän lyötynä. Ne kattokin mua eikä kuoppia. Vähän oli kivaa! Aloin kans oikeen paljonki kävelee siitä. Testasin kaikki uudet vetimet sillä tiellä. Mitä enemmän ne huus kuoppaa, sitä parempi oli mun minimekko. Joskus mua kyl pelotti et ne putoo ja kuolee, mut toisaalta en mä mikään työsuojeluvaltuutettu oo. Nyt mua huolestuttaa jo, et minne ne sit menee, kun toi talo on valmis? Toivottavasti ei kauheen kauas. Jotenki mun toiveet aina herää, ku jostain laitetaan talo matalaks. Mä tiedän mihin se johtaa, kuoppaseen tiehen ja siitä tuun niin iloiseksi.  

Nämä ihanat possukuvat on Oda Ivanka Tšupukan käsialaa ❤️

Kauppareissu Carrefouriin ja muuta joulusälää

Nyt kun Iltapäivälehdistössä on alettu vertailemaan kauppakassien hintaeroja Suomessa ja Espanjassa, niin innostuin minäkin. En tosin taida koko listaa laittaa tähän, mutta ostimme kaikenlaista jouluun liittyvää herkkua. Ja kuvasin samalla jouluaaton aaton tarjouksia sekä tarjontaa Carrefourissa, joka on tuossa naapurikaupungissa Mijas Costan puolella.

Meidän ostoksille tuli hintaa 228 € ja 10 senttiä. Kalleimpia ostoksia meillä oli hyvät juustot, esim. brie meaux dop 6.56 ja brandy alma magno 16.45. Kärry oli täynnä ja kasseja oli kuusi.

Ostosten jälkeen on kiva istahtaa hetkeksi kaupan kahvilaan, siellä otimme muutaman oluen (maridon juomat) ja lasillisen hyvää valkkaria.

Espanjalaiset syövät jouluna ainakin äyriäisiä, jamon serranoa ja juovat punkkua. Makeina herkkuina on turronia ja mantecadoja.

Jouluarpa on arvottu ja näemmä malagalaiselle porukalle tuli voitto. Jouluarpomisen katselu telkkarista taitaa olla yksi vuoden katsotuimmista ohjelmista. Arpanumeron laulavat madridilaisen orpokodin pienet asukit. Tai näin olen ainakin luullut aina ja taas saa korjata jos olen väärässä.

Jännä juttu joulun aikaan on tämä anisviinan tarjoilu, sitä ja brandyä nimittäin saa naukata esimerkiksi  joissain kiintestövälitystoimistoissa, matkatoimistoissa, kirjakaupoissa ja rakennustarvikekaupoissa. On mukavaa ostaa matkaa Hua Hiniin tai mittailla laudanpätkää ja samalla maistella sol y sombraa, (aurinkoa ja varjoa), joka tekeytyy kun sekoittaa anisviinaa ja brandyä, puolet ja puolet. Aika fifty sixty.

Jouluisia herkkuja 

Jamon serrano ostetaan Serranon perheeseen

Meidän naapuribaarissa Avenida Ramon y Cajalilla on myynnissä glögiä!

                             Maukasta joulua kaikille ja Feliz Navidad!

Seiminäyttely kaupunginmuseossa

Täällä Aurinkorannikolla on siksikin ihanaa, että vaikka joulu tulee, niin jouluhysteria ei! Joululahjapanikoinnin sijaan voi tutustua vaikka espanjalaiseen jouluperinteeseen seimiasetelmaan.
Minäpä ajattelin, sisareni kehoituksesta, käydä tutustumassa Fuengirolan kaupunginmuseon Belén-näyttelyyn.

Belén on varmaankin suomennettuna seimiasetelma. Korjatkaa arvoisat lukijat mikäli olen hakoteillä. Silti tarkkaan ajatellen Belén on koko jouluevankeliumi, koska siinä kerrotaan se, mitä Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa oli kirjoitettu.


Muistakaamme, että tarina Jeesuksen syntymästä tällaisessa kuvaelman muodossa oli oivallinen tapa kertoa lukutaidottomalle kansalle jouluevankeliumin tapahtumat. Kiitos tästä lisäyksestä ihana laulajatar, suntio, ravintola Kukon jouluemäntä Päivi Mäkinen.

Málagan alueella on erityisen paljon Beléneitä, tarkka kulkija näkee seimiasetelmia lähes joka paikassa, ruokakaupoissa, lentoasemalla, apteekeissa, kouluissa ja tietenkin aivan tavallisten ihmisten kotona.

Fuengirolan keskustassa, Zaravaatekauppaa vastapäätä on Beléneihin erikoistunut liike. Sieltä saa ostaa Marioita, Jeesuksia, Joosef-figuureja ja lampaita, paimenia, Itämaantietäjiä, siis kaikkea sitä, joka kuului siihen aikakauteen, jolloin keisari Augustus antoi käskyn verollepanosta.

Belénin rakentaminen on taatusti hauska harrastus, jos on tilaa sommitella koko tarina. Aivan alusta alkaen, kun Joosef lähti kihlattunsa Marían kanssa Nasaretin kaupungista kohti Juudeaa, Daavidin kaupunkia Beetlehemiä.

Los Bolichesissa oli pitkään yksityiskokoelma, yhden perheen autotallissa, se oli valtava, upea ja pieteetillä tehty. Siellä ahkeroi puuseppä, savenvalaja, majatalon pitäjä, patonginpaistaja ja paimenet kedollaan. Ja tietenkin María, Joosef ja Jeesuslapsi seimessään.
Liekö on vielä, saattavatko lukijat tietää?

Mutta palataanpa museoon. Tämä melkoisen mahtava näyttely on marbellalaisen José Manuelin yksityiskokoelma. Näyttely jatkuu aina tammikuun viidenteen, joten suosittelen vierailemaan siellä. Näyttely sopii upeasti myös lapsille!

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

 

 Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."

 Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti." Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkiskeli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. Luuk. 2:1-20.

Málagasta Vuosaareen vai oliko se toisinpäin?

Menee vähän ristiin rastiin mutta menköön, sillä Málagan joulunvietosta hyppään nyt Vuosaareen menevään metroon, joka vie lapsuuden ja nuoruuden tunnelmiin. Ehdinhän asua Vuosaaressa melkeinpä parikymmentä vuotta. Kyllä se muutaman jäljen minuun jätti.

Näin joulun alla syttyy muistoihin kengän alla narskuva lumi, ihanat teini-ihastukset ja partiokavereiden kanssa tehdyt mielikuvitukselliset hiihtoretket naapurilähiöihin vaikkapa Laajasaloon ja Myllypuroon.

Vuosaari oli seiskytluvulla aikamoinen maalaiskylä. Tai toisaalta pikkuinen rannikkokaupunki, koska meillä oli kauneimmat rannat ikinä. Mikäs oli lapsena hypätä fillarin selkään ja ajaa Kallvikin niemeen uimaan, seikkailemaan ja koluamaan koko päiväksi. 

Vaihtoehtoina vilisi viitisen muutakin luonnonkaunista hiekka-ja kalliorantaa.

Talvella hiihdimme niin valaistuja kuin pimeitäkin latuja kuun loisteessa, harjoittelimme
piruetteja ihan vaan joillain valkoisilla luistimilla yömyöhään posket punaisina. Oltiin urheilukentillä, hiekkakuopalla, ostareilla, metsissä ja Uutelan kallioilla. Sen terveempää ei ollutkaan. Ihmekös niin monesta vuosaarelaisesta on tullut menestyneitä omilla aloillaan, saatiin kömytä luonnossa.

Sen ajan vuosaarelaiset pitivät yhtä, varmasti nykyäänkin, kun huolehdittiin naapurin penskoista ja kaverin vaikeesta perheestä. Oli partiolippukunta Vuosaaren Vesipääskyt ja siinä monta sataa nuorta. Vai muistanko väärin? Käytiin vaeltamassa Lapissa joka talvi. Hiihdettiin Kiilopäälllä ja etsittiin tunturista R-kiskaa, jota ei tietenkään löytynyt, lippukunnanjohtajan kujeilevista (vai oisko jo siinä
vaiheessa olleet ärsyttävistä) vinkeistä huolimatta.

Lapsuuden Vuosaari oli Pikkuvillasaarentien jatkuvaa auringonpaistetta, pelottavia hammaslääkärikokemuksia Heteniityntien ala-asteella, virkistävän puhdasta kesäsadetta Rastilan ulkoilumajalla ja raikasta ensilunta hiihtoladuilla. Nuoruus oli bussi ysikuusveetä, Pelle Miljoonaa, 

Maukka Perusjätkää ja nuorisomuodin seuraamista Tehtaanpuiston lukion käytävillä. 

Se oli sekavia ajatuksia, jotka vain Ramsinniemen kallioiden pikkuisten orvokkien uskomaton kauneus sai tyyntymään.

Jokakesäinen retki Vuosaareen on ristiriitainen, my home town is falling down... Niin paljon uusia
rakennuksia, omituisia kadunpätkiä, vieraita ihmisiä ja pussikaljaa. Roskia ja kiroilevia alaikäisiä metroasemilla ja luvattomia pysäköintejä sekä huolimatonta tulenkäsittelyä suojelluilla rannoilla.

Vuosaari on ainutlaatuinen, ollut silloin ja on nyt. Sen rannat ovat mahdollisuus, sen kalliot jämäkkää laatua ja sen ulkopuolisuus käsinkosketeltavaa. Kuinkas paljon siellä onkaan kouluja nykyään? Ja kansalaisuuksia? Metroasemakin on. Kirjo on valtava, kyllä Vuosaareen mahtuu.

Kun lukee facen Vuosaariryhmän keskinäistä kinastelua tulee mieleen sanoa tsot tsot, eipäs riidellä siellä, sillä teillä on sentään maailman kauneimmat rannat, kukkulat 

ja marjametsät. Pääsette milloin vain vaeltamaan  

maailman ihanimmille tuulentuivertamille kaislarannoille.

Tottahan toki aika kultaa muistot ja saa sen tehdäkin. Ja uskon vakaasti, että muillakin vuosaarelaisilla oli kultainen nuoruus!

Nimimerkillä; Täältä tullaan elämä!

Málaga

Aivan tähän alkuun haluan kertoa teille, että blogin kirjoittaminen tekee sen, että menee sitten minne vaan, niin alkaa mielessään kirjoittaa siitä kokemuksesta tätä himputin blogia!

Málaga taitaa olla suunnilleen samankokoinen kuin syntymäkaupunkini Helsinki. Siksi halajan useasti tähän upeaan eloisaan kaupunkiin, joka on ihana kesällä ja talvella. Sen feriat elokuussa ovat vailla vertaa ja todella antiikkisen vanha kaupunki puhkeaa tuoksuvaan ja eloisaan kukkaan. Sen varjoisilla ja kuumilla kujilla on niin paljon hässäkkää, flamencoesityksiä, spontaaneja taputussessioita, upeita kansallispukuja ja ihania pikkubaareja. Vanhan kaupungin historiallisen kauniissa kerrostaloissa asuvat heittävät ämpäritolkulla vettä juhlijoiden päälle.
Ja ei siinä mitään, elokuisen helteen kourissa kärventelevät juhlijat suorastaan anovat lisää vettä!
Aqua, aqua, mas aqua!

Ja kuten huomaatte, senttilitrat tulee mututuntumalla.

Tarkka lukija huomaa hassun yksityiskohdan. 

Málagan jouluvalot ovat jotain unenomaisen ja sadunomaisen rajamailla.  Ja nyt kun monikaistainen, yksi Málagan kauneimmista kaduista, Alameda Principal on remontissa ja sen valtavat puunrungot on jääneet valoitta, on se valomeri ripustettu vanhaa kaupunkia halkovalle Calle Lariokselle.
Tuhannet ja taas tuhannet punaiset joulutähdet, luonnonmateriaaleista kasatut Itämaan tietäjät kameleineen ja jokapaikkaan kiedotut herttaiset jouluvalot tuovat super-romanttisen tunnelman. Siihen kun saisi vielä hivenellä terästetyn glögin ja piparkakun sinihomejuustolla, niin maailma olisi lähellä täydellisyyttä.

Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas!

Sateinen kuja valoineen on tyhjä, kaikki kaupunkilaiset ovat siirtyneet pikkuisiin ravintoloihin nauttimaan Málagaviinejä.

Málagan filharmoninen orkesteri esitti joulukuussa Teatro Cervantesissa mahtavan joulukonsertin, herra Schubertin säveltämän sinfonian ja messun, tämä oli heaven on earth, ja joulurauha vyöryi minun päälleni. Se tapahtui viimeistään silloin, kun kaksikymmenpäinen kuoro kajautti ilmoille jouluyö, juhlayö, joka on espanjaksi Noche de Paz, rauhan yö. Tottakai mekin kajautimme maridon kanssa, koska orkesterinjohtaja niin viittoi. Koko sali lauloi, jokainen laulaja omalla kielellään.

Ennen esitystä kuulutettiin ettei saa kuvata eikä äänittää, no minä ehdin ennen sitä ottaa kaksi kuvaa salista. Tämä alempi on kattomaalaus. 

Aivan tänne loppuun haluaisin vielä vinkata teille arvoisat lukijat, että Teatro 

Cervantesissa on tammikuussa (ainakin) kaksi mielenkiintoista esitystä! 

When I get older loosing my hair...

Pysy kanavalla ja anna juttuvinkkejä! Besitos!  

1.