Perustavaa laatua

On tullut perustettua vähän kaikenlaista. Ei sitä edes itse tajua, ennen kuin joku muu sen toteaa.

Kuvassa Laura Pippuri, Camilla Lindström,
Ville Viljakainen ja minä.

Perustettiin Saapastoimintaa nuorille. Tukea ollaan saatu niin paljon Suomen Saappailta, iso kiitos heille! Ollaan päästy Saapasperheen pikkusiskoiksi. Sari Kunnas on meidän kummitäti, Tommi Kerkelä kummisetä ja Ville on meidän isobroidi, aina jeesaamassa.

Jos oikein tihrustaa voi nähdä allekirjoitukset;

Mikko Mäkelä, Saappaan neuvottelukunnan puheenjohtaja,

Seppo Häkkinen Mikkelin hiippakunnan piispa

Jo vuosia sitten tuli perustettua lippukunta Aurinkorannikolle, Lumipartio. Ilman mitään kokemusta aiheesta, paitsi oma pitkähkö partiotausta. Yhden lapsi-ja nuorisotyötoimikunnan kokouksen tulos, nuorisotyötä Aurinkorannikolle, perustetaan lippukunta. Joskus olen katunut lausahdustani.

Kuvassa mun partiohuivi, nuorena olin Vuosaaren Vesipääsky, nykyään Lumipartiolainen.

Sain joskus aikoinani myös Mannerheim-soljen tunnustuksena partiotyöstäni.

Kansainvälisellä Rota-leirillä Espanjan Rotassa, jossa on NATO:n tukikohta. Saimme kutsun Jenkki-lippukunnalta, matkaan lähdimme brittiläisten ja espanjalaisten partiolaisten kanssa. Voitimme leirillä siistein Savu-palkinnon.

Kuvassa Ritva, Pippuri, Jenny ja minä

Tällä videonpätkällä, jonka suunnittelivat ja toteuttivat upeat harjoittelijat Henniina ja Sini,

kerrotaan meidän Lumipartio lippukunnasta:

videoon pääset tästä

Sitten perustettiin joskus 1980-luvun puolivälissä bändi, Beenots. Ne oli kummia aikoja, esiinnyin kovasti vaikka olin todella ujo. Saatiin tehdä sinkkukin Atte Blomin tuottamana. Keikkailimme mm. Provinssirockissa parikin kertaa.

Mahduttiin koko bändi nojatuoliin.
Kuvassa Leena Virkkumaa, Carita Mäkelä, Nina Arvonen ja minä.

Sitten perustettiin Kaisa Saarentolan ja Liisa Hanenin kanssa Naisten Pankki tänne Aurinkorannikolle.
Eka tapahtumaan -Kävele naiselle ammatti- tuli kolmisenkymmentä naista,

vaikka oltaisiin oltu kiitollisia neljästäkin. 

Naisten Pankki Aurinkorannikko sivulle pääset tästä

No nyt perustan vielä Tuiskulan, joten katsotaan miten se tulee kehittymään. Laskettu aika on elokuun 13. Joten siitä tulee leijona. Mitähän Fuengirola.fi-lehden horoskoopinlaatija, astrologi neiti Ida Solland siitä tuumii?

Tuiskulasta voit lukea täältä

Yksin en ole mitään perustanut. Aina on mukana ollut ihmisiä, joilla on sydän kullekin perustettavalle asialle ollut. Yhdessä tekeminen onkin se juttu. Yhdessä saadaan niin paljon tehtyä, on tehty ja tullaan tekemään! Suuri kiitos kaikille, jotka on perustaneet mun kanssa.

Parhaillaankin on ystäväni perustaneet kaikenlaista ihanaa, kuten Miesten vaateliike Komia, joka on just noussut Kasarmikadulle ja jo pidemmän aikaa toiminut hummustehdas Babafoods murskaa kikhernettä Konalassa! Mieheni kaupunkilehti rapisee Centro Finlandian yläkerrassa. Herkkupuoti Sandeli, Fuengirolan kotikoulu, Fugefest, työpaikkakiusattujen tuki, on bändejä, kiinteistönvälityksiä, toiminimiä, bloggaajia jne... you name it!

Caminitolla!

Tiistainen auringonpaiste, kevät, luonto, sisko ja Caminito del Rey, kuninkaanpolku. Voiko enempää toivoa!

Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa.
Reissu alkaa noin kello 8 ja päättyy noin kello 16.
Centro Finlandian retki on helppo, koska ei tarvitse tehdä muuta kuin ostaa lippu, mennä odottamaan bussia siihen mihin sanotaan, minä odotin Stella Mariksen edessä. Seurata oppaan ohjeita ja nauttia niin näkymistä, luonnosta kuin seurastakin. Ihanaa reissua!

Caminito on paljon muutakin kuin korkeanpaikankammoa.
Luonto on valtavan kaunis. Jos ei uskalla katsoa alas,
voi katsoa viereen, siinä kallion kolosessa sinnittelee todennäköisesti kaunis kukkanen.

Lisätietoja Info Centro Finlandia Fuengirolan toimisto
puh ~ 0034646111203
tai info@centrofinlandia.fi

Buen Camino!

Hurahura häitä, kello löi jo kakstoista...

Minä pääsin työntämään jalkani Palatsin oven väliin. Kiitos siitä! Ihana uutuus kokemustenreppuuni.

Juhlakansa nauttii keväisen Malagan atmosfääristä

Häät olivat lauantaina 14.4. keväisessä Malagassa, minä touhusin juhlakansan rakkaimpien aarteiden kanssa askarrellen Palatsin kirjastohuoneessa. 

Mittatehtävän suorituksessa. Kuinka korkea on kaide. Muita mitattavia oli mm. äidin koron korkeus ja isän lahkeen leveys.

Kuninkaalliset
Ihania lapsia, kohteliaita pikkuherrasmiehiä, solmioissaan ja pikkutakeissaan, valtavan suloisia kuningattaria juhlamekkoineen ja prinsessoja shifonkiharsoineen ja lakerikenkineen.
Morsian oli niin kaunis, että itku meinasi päästä.

Voiko ruusuisempaa enää ollakaan. Tässä on todellinen prinsessa.

Suunnittelin lauantaisia tehtäviä ja toimintoja edellisviikon huolella, en ehtinut tehdä puoliakaan suunnitelluista. Oikaisin välillä, kehitin lisää ja kaiken lomassa keskustelin tähdistöstä, kissojen yöllisistä seikkailuista, poliisin urasta, Palatsin ruokatarjoilun laadusta. 
Sillä kaikkeen taipuu, kun on niin luovaa ja innostuvaa asiakaskuntaa ympärillä.

Kokkarinaposteltavaa.

Piirrosta syntyy pikkutakki päällä.

Itsetehtyä muovailuvahaa.

Kuninkaallisten kruunutehdas.

Leikkitädin oikea ruoka.

Ilta saapui maille ja pikkukuninkaallisten silmät kutisivat unihiekasta. Hyvää yötä maailma!

Palacion sivuille pääset tästä http://palaciomontemiramar.com/es/inicio/

Päiväkodin arkipäivä lumisessa Helsingissä

Olen päässyt juurilleni. Ehkä tarkoituksella hakeuduinkin.
Nuorena plikkana juuri lukiosta päässeenä työskentelin Vuosaaren päiväkodeissa kiertävänä sijaisena. Kuinka ollakaan, nyt lähes kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen, hups, olen taas täällä. Naurussa suin ajattelin, etten ole pitkälle elämässäni päässyt.

Tässä siili, joka on ympäröity lasten lämpöisillä kätösillä.

Minulle tuli sauma, ajattelin hyödyntää sen ja palasin siihen, mistä työurani alkoi, vuosaarelaiseen päiväkotiin.

Sydämet oksassa.

Arki sujuu yhteistyöllä

Päiväkodin arki on itseasiassa aika ihanaa, siellä toimii rutiinit, hyvässä mielessä. Aamulla lapset saavat aamupalan, ravitsevan lounaan ulkoilun jälkeen ja välipalan päivälevon jälkeen. Ateriat on selkeää suomalaista ruokaa itämaisella twistillä. En muista milloin viimeksi olen maistanut klappapuuroa eli vispipuuroa.

Ruoka on suunniteltu niin, että sitä voi myös syödä eri kulttuureista tulevat lapset. Esimerkiksi perjantaina oli lounaaksi aivan ihanaa papukastiketta, spagetin kanssa. Salaattia on paljon tarjolla, tuoretta, pieneksi silputtua ja ihanaa. (Vain hyvä espanjalainen oliiviöljy puuttuu.)

Luminen piha odottaa leikkijää.

Ulkoilua ja punaisia poskia

Ulkoilu suoritetaan päivittäin ja energiat juostaan pois lumisella, isolla pihalla. Lasten tarmoa voi vain ihailla. Kun pikkumies, hädin tuskin metrin mittainen vetää perässään kolmea kooltaan isompaa kaveriaan pulkkaletkassa, on se hienoa katseltavaa. Suomalainen sisu näkyy ja kuuluu.

Tämä tekniikka kannattaa painaa mieleen, niin hienoja teoksia.

Minun favoriittini askartelu näkyy seinillä ja roikkuu katoista. Jos saisin päättää, ymppäisin sitä lisää päiväkodin arkeen. Se lienee henkilöstöpulaa, ettei askareita ja tehtäviä pystytä järjestämään enempää.

Suomen rikas fauna.

Tuurataan ja autetaan

Yhteistyö toimii. Ryhmiä on useita, joissa kussakin työskentelee kolme koulutuksen saanutta kasvatusalan ammattilaista. Jos joku tai useampi henkilökunnasta on pois, pomppaa toisesta ryhmästä toinen jeesaamaan milloin mihinkin ryhmään esimerkiksi lasten pukemisessa. Kaikilta vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä tiedämmehän että sijaisista on huutava pula. Vastuu lasten turvallisuudesta on suuri. Pikaisesti juoksen vessaan, ennen kuin puen itseni ja menen ulos valvomaan leikkejä.

Kyllä minä hämärästi muistin, mitä se säpinä olikaan, kun muutamalle kymmenelle vedetään talvitamineet päälle villahousuista kuomakenkiin, kurahousuista toppahanskoihin.
Se on se fyysinen työ tässä hommassa. Mutta punaisten poskien määrä tuntia myöhemmin palkitsee kaiken vaivannäön.

Karhunpoika sairastaa häntä hellikäämme.

Kyllä se niin on, että jokainen lapsi on tismalleen samanlainen omalla persoonallisella tavallaan. Oli hänen perheensä sitten mistä kulttuurista alun perin. Samat on vanhempien huolet. Samat on lasten surut, ilot ja ihmetyksen aiheet. 
Lasten kasvua ja kehitystä on suuri ilo ja kunnia seurata.

Vastuu toisen aarteesta

Lastentarhanopettajan työnkuva on muuttunut parinkymmenen vuoden takaisesta huomattavasti, vaativaan suuntaan. Vastuu on muuttanut olomuotoaan ja kasvanut monista syistä johtuen.

Esimerkiksi tässä vuosaarelaisessa päiväkodissa, jossa olen sijaisena, on pikaisen laskutoimitukseni (en tiedä kuinka metsään menen) mukaan ainakin noin puolet maahanmuuttajia, lisäksi haastavuutta lisää erityislapset ja heidän yksilölliset tarpeensa. Lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja muu henkilökunta työskentelee puheen lisäksi elekielellä, googlekääntäjän kanssa, korttien kautta ja monin muin tavoin (vain mielikuvitus on kattona), jotta pienimpikin päiväkotilainen ymmärtää missä mennään ja mikä on kupletin juoni.

Lisäksi henkilökunta keskustelee lapsen kehityksestä ja päivän kulusta vanhempien kanssa. En tosiaan ymmärrä kuinka tästä aina suoriudutaan, jos mitään yhteistä kieltä ei ole. Kysyn tiistaina. 

Päivälevolta noustuaan lapset leikkivät ns hiljaisia leikkejä. Jotta ne lapset, jotka jatkavat pötköttelyä saavat leporauhan.

Tarina torstailta.
Afrikan maasta tullut pikkuinen uusi ystäväni, kysyy päiväunilta noustuaan, haluankohan hänen keittämäänsä kahvia. 
- voi kiitos, otan mielelläni.
Pikkumies touhottaa kiireesti leikkikeittiöönsä ja etsii hellalle kahvipannun, mukiin hän lorottaa kahvin.
- tässä kahvia sinulle, hän sanoo sopivasti murtaen ja kiikuttaa kahvin käteeni.
- ihanaa kahvia kiitos, saisinko tilkan maitoa?
Pikkumiehen ilme kirkastuu ihastuksesta, lisää töitä, mahtavaa. Keittiössä lentelee mukit ja kattilat kun pikkumies etsii maitoa. Puolenlitran tölkistä hän KAATAA puolilitraa maitoa pikkuruiseen punaiseen muovikuppiini.
- onkohan sinulla sokeria, ottaisin muutaman lusikallisen?
Ja taas suuri ilo ja touhu on nähtävissä hänen suloisesta hymystään. Pikkumies saa etsiä pikkukeittiön haasteellisesta sekamelskasta sokeria. Ohimennen hän sitoo valkean huivin päähänsä, etsii mollamaijan käsivarrelleen ja ottaa ketsuppipullon vapaaseen käteensä, tulee luokseni ja ujosti sopertaa.
- käykö ketsuppi, kun ei ole nyt sokeria, hän kysyy intonaatio nousten?
- se käy hyvin, vastaan ja totean iloisena, tämähän on nyt niin erikoisen hyvän makuista.
Niinpä pikkumies spruuttaa aimo annoksen ketsuppia kahviini, pieneen punaiseen kuppiin, silmin nähden tyytyväisenä suorituksestaan.

Lopun päivää saan toistella sanaa erikoisen hyvän makuista. Pikkumies kysyy minulta aika ajoin, mitä se kahvi olikaan, jossa oli ketsuppia? Se oli erikoisen hyvän makuista!

Kevätaurinko lämmittää ja lumen sulattaa...

Muusikoiden lahjoittama tuotto lapsille ja nuorille Málagaan

Ystävämme, työtoverimme muusikko Harry Daniel Kafka
poistui keskuudestamme yllättäen 29.12.2017.
Joukko muusikoita päätti järjestää Harryn muistoksi tapahtuman Koppas Music Bar:ssa, jossa musisoi lähes kaikki rannikon suomalaismuusikot. Tuottoa tuli 652.50€, joka lahjoitettiin málagalaiseen Ciudad de los Niñosin lastenkotiin.

Koulurakennus

Lastenkodissa asuu muutamia kymmeniä lapsia ja nuoria, joilla on erilaisia ongelmia oman perheensä kanssa. He käyvät keskellä pihaa olevaa isoa koulua, jossa opiskelee myös alueen muita lapsia ja nuoria kaikkiaan 250. Kaikille näille lapsille ja nuorille tarjotaan koulussa ravitseva ruoka. Vierailimme isossa keittiössä, joka oli toimiva ja putipuhdas, juuri käyneen siivoojan jäljiltä. Ruokaa nuoret opettelevat laittamaan erilaisilla järjestettävillä kursseilla. Se on yksi tärkeä askel kohti omaa elämää.

Ciudad de los Niños, lasten kaupunki

Pääsimme myös moikkaamaan asukkaita; nuoria miehiä, kohteliaita ja mukavia. He olivat tietenkin kiinnostuneita meidän sekalaisesta joukkueesta. Nuoret asuvat neljän hengen huoneissa, heillä on lisäksi käytettävissään tv-huone, jossa vieraillessamme löhöili mukavasti nuorukaisia sikin sokin sohvilla. Olimme retkellämme alkuillasta niinpä nuorten opiskelut oli suoritettu. Sitä he tekevät opiskeluun tarkoitetussa huoneessa, jossa on pöytiä ja tuoleja, Ciudad de los Niñosille on ylpeyden aihe se, että kaikki käyvät koulua ja kaikki suoriutuvat opinnoistaan. Menolippu valmiina parempaan elämään.

Lasten kaupungin perustajajäsen

Paikan johtaja Juan oli todella kiitollinen muusikoiden keräämästä lahjoituksesta. Hän kertoi, että lahjoituksen avulla he voivat esimerkiksi viedä nuoret elokuviin. Tai vaikkapa Burgerille. Kun kysyimme mitä he toivovat jatkossa, Juan vastasi, että Primarkin lahjakortteja, jotta nuoret voivat ostaa juuri itsensä näköisiä vaatteita. Lisäksi nuorille voi antaa aikaa, juttelua, keskustelua ja yhdessä pohtimista. Se on viesti nuorelle, olet tärkeä!

Erilasten perheongelmien vuoksi on paikka, jonne nuori voi mennä, Ciudad de los Niños

Pienten lasten talossa työskentelevä Karolina kertoi, että Ciudad de los Niños-lastenkoteja on Andalusiassa kolme, Granadassa ja Cordobassa sekä tämä Málagan, joka on kaikista hyvinvoivin, koska alueella asuu paljon ulkomaalaisia, jotka haluavat auttaa. Suomalaista apua paikalle ovat vieneet ainakin Leijona-ladyt, Sofiaopisto, Lumipartio ja nyt suomalaiset muusikot. Kiitos Kafkan!

Ihana työntekijä, jonka nimi jäi kysymättä, Pastori, Jerry, Tuisku, Tanja K. ja Juan

Joukkomme Pastori, Jerry, Tanja K. ja minä. Sekä Juan ja ihana, avulias työntekijä, jonka nimi jäi kaikessa touhotuksessa kysymättä. Karolina otti kuvan.
Minä olin porukassa mukana, koska olen käynyt lastenkodissa useasti ennenkin.

Kisumisujakin oli hoidettavana, tässä musta kaunotar

Yhteistyössä muusikoiden kanssa Harryn muistokonserttia eteenpäin viemässä olivat lisäksi Sami Kurki ja Seita Van Den Eeden, jotka eivät olleet avustuksenvientitouhussa, mutta sitäkin enemmän itse tapahtuman takana Music Bar Koppasissa.
Andacare lahjoitti ison kasan hygieniatarvikkeita. Ja tietenkin se iso joukko suomalaisia, jotka lahjoittivat tämän summan 652.50€, jonka nyt 6.3.2018 veimme perille.

Lahjoitus toimitettu! Kiitos kaikille!

Iso käsi yhteisöllemme, yhdessä teimme  paljon hyvää!