Viikonloppuni luolassa, Guadix on erilainen

Mitäs jos kaipaatkin luontoa, hiljaisuutta ja rauhallista viikonloppua? Buukkaisitko itsellesi oman luolan? Guadix on vain muutaman tunnin ajomatkan päässä Fuengirolasta. 

Päätimme lähteä viikonloppulomalle Guadixiin, jonka ohi olemme joskus ajaneet. Osittain syynä on kotikaupunkimme upeat kansainväliset päivät, joiden äänekäs juhlinta kuuluu pikkuisen turhan kovaa kotimme sisätiloihin.
Guadixin luolakansa kiinnosti sen verran kovasti, että varasimme hotellihuoneen luolasta. La Tala, luolahotelli ja Ramon, paikan pitäjä ottivat meidät vastaan äärimmäisen ystävällisesti ja lämpimästi.

"Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien ja sinut armaakseni vien."

Meidän luolamme oli Guadixista noin neljän kilometrin päässä. Marido innostui niin kovasti luolamme loistavasta akustiikasta, että sain kuulla pikkutunneille asti hänen ehtymätöntä laulelua aarioista iskelmiin. Muistaakseni Ramon sanoi, että luola on luonnostaan äänieristetty. Haha, sillä oli meillä naapureitakin, savupiipusta tulleesta kiehkurasta päätellen.

Audimiehen luola.

Kävelymatkan päässä kotiluolastamme oli melkoisen kiva ravintola, jossa ruokailimme ensimmäisenä iltana. Metsän tuoksu muistutti kovasti kesäniltaa Suomen suvessa. Ilma oli ihanan raikasta, maastossa kiipeilevä kärrypolku, jota kuljimme tähtitaivaan alla vei meidät kotiluolaamme, mukanamme tuli luonnon suuri hiljaisuus.

Tässä luolassa saimme kyläillä. Luola on Cueva del Jaraiz.

Guadixissa on iso luola-asutusalue, barrio de las cuevas. Kotiluolat on rakennettu rinteeseen ja niitähän saa laajennettua ulospäin. Silti suurin osa oli rakennettu rinteen sisään ja ikkunoita oli joko luolan edustalla tai ei ollenkaan, miettikääpä sitä? Näimme myös kattoikkunaratkaisuja. Kun rinteessä törrötti paljon savupiippuja, saatoimme kuvitella luola-asunnon olevan melkoisen iso. Tässä barriossa luolassa asuvia ihmisiä on nelisen tuhatta.

Marido leikkii luolamiestä.

Olen lukenut, että luolissa on ennen muinoin asunut eritoten romaneja eli gitanoja. Kas saimmekin kokea mahtavan esityksen alueen pikkubaarissa (Meson Virgen de Gracia), melkoisen spontaanin sellaisen, näin ainakin epäilisin. Nuori poika viritteli aivan upeat flamencot lauluineen päivineen ilmoille. Äiti kertoi hyvin ylpeänä, että poikansa opiskelee konservatoriossa. Poika oli niin suloinen, kuin tuollainen varhaisteini-ikäinen flamencon soittaja ja laulaja vain voi olla.

Guadix on pikkuinen kaupunki, jonka selvittää viikonlopun vierailulla melko helposti. Huomaatkaa etualalla oleva savupiippu, sen alla asuu joku.

Ilmeisesti luola on ollut kätevä asuinsija senkin takia, koska lämpötila pysyy mukavasti kahdenkymmenen korvilla vuodet läpeensä. Punasavisiin vuorenrinteisiin kaivetut luolat on vuosisatoja (ellei tuhansia vuosia) vanhoja asuinpaikkoja. Eniten luola-asuntoja, hotelleja ja luoliin rakennettuja ravintoloita on Guadixissa ja Altiplanossa. 

Näin keväällä kilpaa kukkivat, hempeät unikot tekevät tievarsista varsin lumoavia.

Superpesistä, Mertarantaa ja Miljoonasadetta

Superpesisviikonloppu on takana. Onnistuin bongaamaan mm. Lukkarin, Fyssarin, Mertarannan, Sotkamon ja Kajaanin Saapaslaisia, kauheesti tuttuja, Kotkia, kavereita, ystäviä, Heikki Salon, Chrisse Johanssonin, Titan ja Ana Mulan! Voi veljet mikä viikonloppu!

Lukkari ja Fyssari, ykköspelaajat Vippipuolella!

Vaikka vaikeeksi meinasi mennä, niin lonkeroa valui litratolkulla aurinkoisessa katsomossa olleiden janoisten suomalaisten pesisfanien masuihin.

Liput maksoi kympin ja kaikki lähes 3000 ihmistä mahtui katsomoon. Vai oliko se 2000?

Sotkamon ja Kajaanin Saapaslaiset tulivat kannustamaan omaa joukkuettaan Sotkamon Jymyä, joka voitti aika reteesti koko mahdottoman jännittävän matsin! Kuvan edustalla Fuengirolan Saapaslaiset.

Ihana, ihana Heikki Salo lauloi 506 ikkunaa. Ennen laulua sain mahdollisuuden kysyä häneltä, että onko pesis lähellä sydäntä. Ja kyllä vaan on, kuului selkeä vastaus. Olisitteko arvanneet?

Juu kyllä, näette aivain oikein! Onnistuin kuvaamaan ihkaoikean valokuvaajan, hänen nimensä on Nestori Lönngren.

Tätä esitettä pitelee kädessään Risto Poutiainen alias Paha Paavali. Lempinimi lienee peräisin miehen tyylistä ajaa, taitaapa olla jopa yksi Euroopan nopeimmista. Ellei peräti nopein!

Tässä kuvassa ystäväni Titta kertoo Mertarannalle yhden ihanan asian, jota en saa kuitenkaan teille kertoa. Se liittyy Mertarannan farkkuihin.

Kuvassa on tällainen ihana, komea pesiksen pelaaja. Jos joku tietää hänen nimensä, niin pliis laitattehan minulle viestiä, niin lisään hänen nimensä tänne. Kiitos!

Lopuksi on pakko kertoa teille rakkaat lukijat, että pesiksestä en tajunnut yhtikäs mitään. Silti tunnelma oli mitä mahtavin! 
Ilmassa oli urheilun tuntua!

Iltapäivä Frida Kahlon ja Antonio Banderaksen kanssa

Iltapäivä Malagassa soljuu kuin aistien maailmassa liikkuva 
elämänvoima Eat, Pray and Love! 

Syö sydämesi kyllyydestä. 

Alcabazillan huudeilla maistellen ensin täyteläistä kasvisruokaa ja sitten nautiskelua vaaleanpunaisen gintonicin ja Antonion kanssa (tähän tarvitaan mielikuvitusta). Malagan vanhan kaupungin kujilta löytyy myös Frida Kahloon rakastunut Fausto sekä San Juanin kirkko, jossa on hyvä istahtaa puiselle penkille ja aistia lähes jumalaisen täydellinen rauha.

Siellä se Antonio vilkuilee Burger Kingin talon kattoterassilla. Huomaattehan? Pensaiden takaa voit helposti erottaa hänen kauniit silmäripsensä.

Reitti Antonion sydämeen kulkee suunnilleen näin. Suuntaa Vegeravintolaan aivan Alcabazillan kupeessa. Syö ihana kasvislounas. Maistele minttuteetä. 
El Vegetariano de la Alcazabilla, Calle Pozo del Rey 5.

Laku GT, Antonion seurassa.

Jalkaudu aterian jälkeen naapurustossa kohoavan hotellin kattoterdelle ja iltapäiväsi Antonion seurassa voi alkaa. Miten, no siten, että tämä komea espanjalaisnäyttelijä on hetki sitten ostanut kattoterassihuoneiston aivan hotellin naapuritalosta. Huhuilimme Antoniota, mutta hän vain raotti kauniin ruskeita silmiään, señoras, shhh, nyt oli siestan aika.
Premiumhotellin terassin gintonicvalkoimista löytyy harvinainen lakuGT, lasin reunalla riekkuu punainen lakukiehkura koristeena. Miksipä ei!
Premium Hotels, c/Alcazabilla, oisko ollut viides kerros? Respakin neuvoo.

Meksikolaissyntyinen Frida ei juuri löytänyt ilonaiheita elämästään. Hänellä oli siihen omat surulliset syynsä.

Frida Kahlo esittäytyy sevillalaisen Fausto Velázquezin kuvailemana, kauniina, värikkäänä ja totisena. Sala Unicajan näyttely jatkuu aina toukokuun loppuun asti ja se on ilmainen. Malagasta näyttely lähtee Meksikoon, Nykkiin ja sieltä Tokioon.
Sala Unicaja, Plaza del Siglo.

Aikaisimmat Jumalanpalvelukset alkavat aamulla jo ennen töihin menoa.

Malagan vanhassa kaupungissa on lukuisia kauniita kirkkoja, esimerkiksi San Juan, joka on niin söpö, vanha ja houkutteleva, että sinne on aivan pakko pysähtyä, sulkea ovi perässään ja istahtaa alas, pois maailman mölystä ja tohinasta.

Tässä kiirehtii ihanaa malagalaisvaimoaan treffamaan paikallinen caballero.

Malagan vanha kaupunki sulkee sisäänsä niin suloisia pikku liikkeitä, kauppoja ja kummasteltavaa, että iltapäivä menee menojaan ja ilta saapuu. On suunnattava takaisin junaan, joka vie matkalaiset kotiin. Kiitos seurastasi Tua!

Elokuiset Malagaferiat on must! Älä missaa, jos olet lähistöllä.

Tosin joitain harha-askelia suvaitaan, koska ollaan kuitenkin ihanassa Malagassa, joka on houkutuksia täynnä.

Muistelo Karille

Ystävämme Kari Tasanen menehtyi pitkälliseen sairauteen, joka jätti suuren surun meihin hänet tunteneisiin. Hänen muistolleen järjestettiin muistoajelu vuoristoon. Kari oli kertonut tarkkaan kuinka asia tehdään ja minne hän haluaisi tuhkansa heitettävän. -Ei vastatuuleen! Ystävät Eko ja Jori, sekä Hannu toimivat tiennäyttäjinä. Hannulla oli pyörässään kiinni Suomen lippu, jonka Kari kiinnitti omaan pyöräänsä mennessään kansainvälisiin kokoontumisiin. Vuorelle kavuttiin letkassa, loppu kiivettiin jalan, näky oli taivaallinen. Kiitos Karille tästä kokemuksesta, jonka meille annoit!

Olen ollut prätkän kyydissä täällä asuessani yhden kerran ja se oli Karin kyydissä kauan sitten. Pelkäsin etukäteen kovasti, koska en ole mikään vauhtivilma, mutta yhtään en pelännyt, reissu oli mahtava. Kari ajoi hyvin rauhallisesti, hän oli harkitseva ja tyyni mies. Ajoimme suunnilleen samoja teitä näillä huudeilla kuin tämä muistoajelu, Sierra de las Nievesin ohitse Coiniin lounaalle ja oluelle. Aurinko paistoi, oli kevät ja luonto heräsi kukkaansa. Kenelläpä olisi ollut huolen häivää.

Muistoajeluun pörräsi puolensataa moottoripyörää, rannikon Costa Riders ja kuinka hienoilla vehkeillä muistoajelu toteutettiinkaan. Lähtö vuoristoajelulle oli Mijaksen leirintäalueen läheinen BP. Sellainenhan oli Karilla tapana, sunnuntaiajelut vuoristoon. Kun Kari ja Costa Riders letkassa laskeutuivat alas rannikolle, niin kupillinen hyvää cafe sooloa ja lasillinen, mitäs muuta kuin Soberanoa, sulkivat kauniin sunnuntain.

Karille hyvin tärkeä perhe olivat tietenkin kaikki mukana. Keskimmäinen lapsista kantoi isänsä muiston vuorelle. Vanhin kaatoi hiljalleen sen tuuleen, joka kieputti sitä pyörteissään, kuin viimeinen tanssi, nuorin lapsista toivoi isälleen jäähyväislaulua, jonka saimmekin kuulla, I did it my way! Se todella piti paikkansa, mies, joka aurasi omat mutkaiset vuoristotiensä.

Siksi, että ylipäätään osaan kirjoittaa tämän jutun, on pitkälti Karin ja Enetin (Espanjan tieto-ja palvelukeskus) ansiota.
Muistan kirkkaasti kuinka istahdin Enetin Fuengirolan toimituksen pöydän ääreen ja aloin kirjoittaa ensimmäistä juttuani. Kankeeta oli. Jokainen lyönti kesti. Piti kovasti harkita. Sittemmin opin jopa jotenkin käsittelemään kuvia, photoshoppailla ja taittaa itse työni Enetin www-sivuille. Taisi olla jotain vuosi 2003. Kiitos näistä oppivuosista Enetissä! Enetti oli edelläkävijä netin ihmeellisessä maailmassa.

Viimeisen kerran rannikolla käydessään Kari kävi tsekkaamassa toivomansa leposijan, ystäviensä avulla Kari pyörätuolissaan kannettiin tähän lähes jumalaiseen paikkaan El Mirador del Guarda Forestal. 
Nyt kun rakkaan Karin muisto on saatettu Andalusian valoon ja lämpöön, vuoriston rauhaan ja vapauteen, lähtee tuhkauurna lähiomaisten mukana takaisin Suomeen, siihen on lisätty muistoja rantahietikon kivistä ja simpukoista, maanteiden varsien keväisistä kukista, tien pinnasta irronneista kivistä, muistoja niistä paikoista joissa Kari kulki, eli ja koki. Rauha muistollesi Kari!



Costa Ridersien sivuilla on Karille muistokirjoitus johon pääset tästä.

Kävelylenkki La Cala de Mijas

Starttaa La Cala de Mijasista, sillä rannan tuntumassa olevan pömpelin kohdalta lähtee ihana kävelyreitti Välimeren rannikkoa hempeästi myötäillen. Suuntana mennään Marbellaan päin, ei kuitenkaan sinne asti. 

Lenkin loppupäässä juuri ennen u-käännöstä kannattaa nauttia lautasellinen herkullisia sardiineja, jotka paistuvat avotulella oliivipuun rätistessä hiilloksena. Niin jaksaa sitten reippailla takaisin La Calan kylään.

Välimeressä sardiinit uivat.

Lenkki sopii taatusti kaikille, se on selkeä, helppo ja chilli. Sikamagee! 

Kuvassa meidän joukkue! 

Kun reitti on koluttu on syytä juhlistaa urheilusuoritustaan Tikun gastro baarin antimilla. Tikun sivuille pääset kun tästä klikkaat hei!

Viiniksi kannattaa valita flor de vetus, maukas ja luonteikas verdejo, nam!

Nämä vinkit saimme lenkkiseuralaisiltamme ja kulinaristiystäviltämme Seppo ja Sanna Lukkarilta. 

Ps. Sannan oma kaffila ja herkkupuoti Sandeli on Fuengirolassa.

Ja elämä on laiffii, niin ihanaa! 

Pääsiäisen aika

Pääsiäiskulkueet ovat todella vaikuttavia. Poissa on kaikenlaiset huivipäiset ja pisamaiset pikkunoidat, virpomisvitsat ja pupujussit.

Pääsiäisenä isoimmat kauppaketjut ovat suljettuina. Pikkukaupat 
ovat usein avoinna. Tänne Fuengirolaan ja Malagan alueelle 
ylipäätään virtaa turisteja mielin määrin, joten onkin toivottavaa, 

että palvelut pelaavat. 

Kulkueita kannattaa mennä katsomaan, aina kun ehtii ja pääsee. Esimerkiksi Malagassa kulkueiden katsomiseen tarkoitetut katsomotuolit täyttyvät jo aamupäivästä, vaikka kulkueet valtaosin ovat iltamyöhään, niin suosittua on niiden seuraaminen. Malagassa tarkka katselija voi bongata kotikaupunkiinsa aina pääsiäisenä saapuvan Antonio Banderaksen, tietenkin vain hänen 

silmistään, koska jos hänellä on huppu päässään, ei juuri muuta näy. 

Hyvää pääsiäistä kaikille, pääsiäinen on tämän katolisen maan suurin kristillinen juhla. 

Meen Malagaan

Malagakiertueella mukana menossa; 

Ihanat Ninni Poijärvi ja Tommi Kalenius. 

Tämä lihakauppiaan näköinen isohko mies kuvan keskellä on tarjoilija.

Kierros alkoi suurieleisen Alameda Principalin kyljessä vakaasti 

lepäävästä Antiqua casa de Guardiasta. Siellä maistoimme 
malagaviiniä, hinnan viinitynnyreiden keskellä ahkeroiva Caballero 
piirtää liidulla tiskiin. Taisi olla 5.10€ kolme lasillista suloisen makeaa Malagaa!
Antiqua casa de Guardian omalle sivulle pääset tästä.

Tuoretta, ihanaa!

Mercado Central de Atarazanas, Malagan vanha kauppahalli tarjoaa silmänruokaa ja syötävää. Kaikkea on, kalatiskit kannattaa tsekata.

El Pimpin oven ohi voi kävellä vahingossa, jos ei ole tarkkana.

El Pimpin viinitupa tihkuu vanhaa ja ajankohtaista elämänmakua vuosisatojen tiivistämänä. Paikassa voi palata historiaan, jolloin Malagaferioiden aikaan paikka vetosi paikallisiin flamencotanssijoihin ja laulajiin, jotka vallan riehaantuivat elokuisessa helteessä ja malagaviinin lumoissa.

Ennen El Pimpiä istahdimme alas tapaksille ja siinä boqueroneja  
nautiskellessamme kiertävä viulunsoittaja pysähtyi kohdallemme. Olipa onni, sillä Ninni taitavana viulistina nappasi soittimen (mä  pakotin sorrysorryyyy) ja nykäisi ilmoille Piupalipaupalin ja soitto kiiri Malagan vanhaa kaupunkia, että keitä te ootte te nuoret poijjaat, kun en mä tunne teitä? 
Vielä kulman  taakse mennessään tämä suloinen katusoittaja katsoi 
Ninniin hymyillen ja päätään epäuskoisena pudistellen.
El Pimpin omalle sivulle pääset tästä.

Yö kun saapuu kaupunkiin... Niin on aika kivuta AC-hotellin kattoterassille ihailemaan Malagaa! Paikka on niin romanttinen. Malagan katedraali kohoaa vieressä ja sataman valot tuikkivat taustalla. 
AC Hotel Malaga Palacio tästä.


Pikku vinkki shoppailijoille. Malagan vanhankaupungin kujilla on kaikenlaisia ihania pikkubutiikkeja, sellainenkin jonka myyjätär on asunut Levillä ja Muoniossa, hän osasi sanoa suomeksi ihanaa ja lisää olutta. Calle Granada 43, Moda Fatin Moda Malak. 
Malaga turismo, kauppoja, ravintoloita sun muuta kivaa tästä.


Tällaisesta en edes tiennyt, kunhan eilen luin facebuukista. Helsingin Malagakadulla on Malagabaari, ihanaa, menkää sinne jos ette tänne pääse. 
Jätkäsaaren Malagabaarin sivuille tästä.

Jari Sillanpään 💃🏻 Meen Malagaan tai mihin vaan...lallaaallaaaa...elämän kevääseen tästä.