Barcelona ❤️

Lähdettäessä Malagan kentältä satoi ja ukkosti, Ryan Airin lentoemo siivosi oven edessä olevaa lentsikan lattiaa käsipyyhkeillä minihame piukalla. Laskeuduimme Barcelonaan ajallaan ja heti alkoi maridon puhelin soida ja partakarvat viuhumaan. Fugefestin lähtölaukaus 2017 on alkanut. Ja se tapahtui juuri kun olimme koneessa, radio Suomipop oli aloittanut mainostamisen hurjalla voluumilla... Huh!

Barcelona avautui meille suvaitsevana.
Junamatkalla hotelliin marido sanelee kuvatekstejä huomenna ilmestyvään lehteensä.
Torstaina illalla ehdimme vielä Bella Napoli ravintolaan Paral-lel-kadun lähistölle, ravintola on pikku kujalla ja sinne täytyy löytää, että sinne voi mennä. Ihana paikka! Loistava ruoka, pizzan pohja on mukavasti palanut karrelle. Kiitos vinkistä Eppu!

Aamulla vierailu suoraan Sagrada Familiaan, pyhä paikka, Ave Maria kaikuu kirkon holveissa. Upeaa, tänne voisi jäädä!
Tarina kirkon arkkitehdin Antonio Gaudin kuolemasta ratikan alle ja siitä seurannut sairaalajakso köyhien osastolla, tuntemattomana ja hyljättynä, jää mietityttämään. Uskonnollinen mies, joka halusi rakentaa raamatun kirkoksi. Hän omistautui kirkolle, koska kaikki hänen läheisensä olivat kuolleet. Tarinat Sagrada Familian seinissä puhuttelevat.
Kirkkoa ei koskaan saada valmiiksi, se olisi joko taideväärennös tai hakuammuntaa, piirrokset menivät Gaudin mukana hautaan. Toisaalta viisas mies.
Sagrada Familiasta minulla ei ole yhtään kuvaa, niin kaunis se oli, etten edes tohtinut kännyllä alkaa kuvaamaan.

Marido saa puhelun Suomesta, toimittaja Salsa Sinisalon haastattelu Radio Nostalgiaan, mikäs siinä oli olla haastateltavana Sagrada Familian holvikaaren alla.

Kauppahalli, punaiset tomaatit, tuoreet hedelmät, vahvat värit ja tiivis tunnelma, tanssia yhtäkkiä pienestä radiosta tulleen musiikin tahdissa. Aistien paratiisi. Que vida mas maravillosa!

Barrio gotico, kuviteltua kampurajalkaisten keskiaikaisten ihmisten vaivalloista kulkemista, historiallisia fiiliksiä, ajattomuutta ja hetken pysähtymistä. Grupos locos! Paikka vie mukanaan aikaan, jolloin kirjakauppias sulkeutui kirjojen hautausmaalle. Kapeilla kujilla voi aistia entisaikojen kenkien kopinan, mustan aikakauden, ilman mitään ihmisoikeuksia. Keskiaika ja patina katukiveyksillä pyytävät jäämään.

Ruokapaikan valinnan luulisi olevan varsin selkeää, se kuitenkin osoittautui enemmänkin kunkin ravintolan vahvuuksien tunnusteluksi, jossa olimme ehdottomasti kärkiryhmässä, sillä saimme perjantai-iltana saattajan ehkä parhaimpaan ja tunnelmallisempaan ravintolaan ever! Makujen sinfonia kaikui kuin Barrio Goticon historiallinen läpileikkaus aikakausien halki kaikkine sävyineen. Kuin kaunis uni.
Sensi, I fell in love at the first sight!

Upea spontaani tai ei, oopparalauluesitys duona, kahdelta varsin ammattitaisolta mieheltä kapeiden katujen siimeksessä jäi soimaan päähän, o sole miiiioooooo!!!! Voiko kauniimpaa olla? Laulu kaikui kiviseinistä, jotka ovat luultavasti kuulleet satojen ja taas satojen vuosien aikana aivan kaiken suruista, murheista ja onnen hetkistä.

Barcelonan testiryhmämme on varsin persoa ruokapaikkojen suhteen, kulinaristeina ja elämästä nautiskelijoina avasimme monta ravintolan ovea, joissa kaikissa nautimme mahtavan ruoan lisäksi toisistamme, elämästämme ja kulloisenkin ravintolan tunnelmasta.

Suosittelen seuraavia ruokakohteita Barcelonan vierailijalle:

Barrio Gotico, historiallinen goottilainen kaupunginosa sekä lounasaikaan että illallisaikaan. Katedraalin takana musiikkiesityksiä yömyöhään mm. oopperaa.

Perheravintola La Cassola, al Cor del Barri Jueu, calle Sant Sever 3. Avoinna 9-16 ja 20-23.

Olympiasataman (del port Olimpic) ravintola La Fonda, joka on 600 paikkainen upea lounasravintola. Avoinna tosin aamusta iltamyöhään. Moll de Gregal 7-8-9.

Sensi Mezzanine Tapas, Carrer Ample 24, Barrio Gotigo.

Mercat de Boqueria, Barcelonan kauppahalli, Ramblaksella, joka on entinen joenuoma.

Kirjallisuutta:

Carlos Ruiz Zafón, kirjat; Tuulen varjo, Enkelipeli
Idelfonso Falconesin kirja; Meren katedraali

Kazuki, teppanyakia ja sushia

Ihana Kazuki ns Junakadulla on niin oivaa ajanvietettä. Kun huivipäinen aasialainen liekittää edessäsi korkealaatuista sapuskaa, niin se on avot! Maridolla on menossa maukas kasvisnyytti suuhun.

Minulla on sellainen aivan ihana sivutoimi maridon kautta, että kuulun hänen testiryhmäänsä ravintola-arvioinneissa. Saan käydä silloin tällöin erilaisissa ravintoloissa haukkaamassa milloin mitäkin. Ainoa sääntö on se, etten saa aloittaa ruokailua, ennenkuin hän on sen kuvannut lehteensä, jota pääset vilkuilemaan  tästä.  Joskus olen intoillut nälissäni liikaa ja marido on joutunut näpäyttämään, tsottsot rouva, ensin kuva!

No testaajan pesti sopii minulle kuin teppanyaki aasialaisen parilalle.

Tällaista sushia, uh ja wauh!

Nythän onkin hauskaa, koska hän kirjoittaa tästä samasta aiheesta, mutta ihan sillälailla oikeasti. Minähän vaan bloggailen ja nautin kun saan kirjoittaa kaikkea asian (ei aasian) vierestä. Hahhahhaaaaaa!!!

En tiedä, onko tämä humoristinen aasialainen nainen, joka meille aina täällä Kazukissa tarjoilee, paikan omistaja vai kuka, mutta hänellä on niin hauska tapa naurahdella itsekseen jokaisen lauseensa jälkeen. Siitä tulee hyvälle tuulelle asiakaskin ja on melkeinpä pakko naurahdella hänen kanssaan.

Paikassa on hyvä palvelu, todella maukas ruoka ja teppanyaki mies mokailee juuri kivasti, veitset viuhuu, hänen leikatessaan, pippurimylly putoilee, hänen sitä heitellessään ja munakas lentelee minne sattuu. Joskus asiakkaiden suuhunkin. Taidokasta kerrassaan!

Mutta todella, ihan paras aasialainen lähitienoolla, heillä on myös kotiinkuljetus. Ja tämä valkoviini, ah!
Kazukin tunnelmaan pääset tästä.

Gala Primavera

Jokavuotinen Gala Primavera on taas juhlittu. Valtavan kauniita pukuja, ihania tanssiaisasuja ja hulvatonta pöytäseuraa. Meillä kävi maridon kanssa aika mäihä, kun päästiin Chrisse Johanssonin ja Tapio Liinojan kanssa samaan pöytään, jesjesjes! Mulla on sitten taas luvattoman huonolaatuisia kuvia. Täytynee ostaa uusi luuri.

Lions Club Torremolinos eli rannikon komeat leijonaveljet järjestivät ties kuinka monetta kertaa nämä keväiset tanssiaiset Las Palmeras-hotellin salissa.

Ruoka on aina suuri yllätys näissä juhlissa, sillä koskaan ei voi olla ihan varma mitä eteensä saa, tällä kertaa kaikkein maukkain oli sorbete de ron miel con lima e hierbabuena. Kuullostaa hyvältä ja sitä se olikin. Näettehän kuinka Tapiokin imaisee lasinsa tyhjäksi. On muuten ihan Jack Nicholsonin näköinen mies, haha!

Marido haroi tyytyväisenä partaansa, kun hänelle kaadettiin avecia kahvin kanssa, hyvää sydänlääkettä, Pacharania.

Arpajaiset on hyväntekeväisyystanssiaisten kohokohta. Palkinnot on hulppeita, joku ihana tonnin Xanitin palkintokin meni sivu suun. Minulla ei tuota arpaonnea yleensä ole, jos joskus onni osuu kohdalleni se on Kukon lounaslippu, plääh, kerran olen sentään voittanut moottoriöljyä!
Meidän pöytä osti kiltisti arpoja ja järjesteli ne pöydälle odottamaan, vaan yhtään ei onnannut, hitsivie! Mutta parastahan on se, että rahat menevät hyvään tarkoitukseen!

Mahtibändi oli piste iin päälle, tässä kuvassa heistä näkyy Seita Van Den Eeden, Heikki Viinamäki ja Erkki Kaikkonen, piipahtihan lavalla myös ihanainen Kukka-Maaria Rajalin!

Kiitos Leijonaveljille! Ihanat juhlat järkkäsitte! Nyt odottelemaan Lionsien kevään seuraavaa huippuhauskaa juhlaa, Viborillan kevätkarkeloita! Ne taitaa olla huhtikuussa!
Hasta la proxima!

Hash House Harriers -sunnuntain liikuntasessio

Hash House Harriers = Drinking Club with a running problem.
Hauskan rentoa lenkkeilyä, aina sunnuntaisin, vitsikkäässä porukassa hyvin merkityillä reiteillä.

HHH-ryhmän toiminta alkoi 1938 Kuala Lumpurista brittiläisten expatrioottien tylsistyttyä sunnuntain viettoon vieraalla maalla.

Tänä päivänä HHH toimii useissa eri maissa aina samoilla periaatteilla. Mijaksen (Espanja, Aurinkorannikko) ryhmä kokoontuu joka sunnuntai kello 15 ja tapaamispaikan voit käydä tarkistamassa netistä Mijas HHH: sivuilta.

Hashing on sekoitus liikuntaa, ulkoilua, luontoa ja eritoten railakasta huumoria.

Kerran viikossa tapahtuva kokoontuminen alkaa piirillä, jossa esitellään kaikki juoksulle lähtijät. 
Osallistujat tulevat tapaamispaikalle omin neuvoin. 
Juoksuun osallistuminen maksaa n. 4 euroa/osallistuja (Hash Cash), jolla juoksun järjestäjä on hankkinut reitin varrelle juotavaa ja pikkusuolaista.

Reitti, joka on merkitty pikkuisilla vehnäjauhokasoilla ja paperiliuskoilla (niiden nopean maatumisen vuoksi) on yleensä noin 8-10 km. Se on suunniteltu niin, että osallistuminen on mahdollista niin hyvä kuin huonompikuntoisillekin. Juosta ei siis tarvitse, useat kävelevät reitin. Kuntovaatimuksia ei ole.

Reitin on suunnitellut joku ryhmän aktiivijäsen (Hare), yleensä omalle kotiseudulleen. Reitit ovat viitoitettu kauniille paikoille vuoristoon, rannoille, pelloille, metsiin ja niityille. 

Huumorintaju näyttelee HHH:n ajatusmaailmassa tärkeää osaa. Jokainen pääsee nauttimaan lasillisen olutta juoksun jälkeen, loppupiirin keskelle. Down-down-laulun saattelemana on juotava lasillinen olutta ja jos ei ehdi tyhjentää lasiaan laulun päättyessä on loppu juomasta kaadettava päälleen. Syy tällaiseen piirin keskelle pääsemiseen/joutumiseen on vain GM-päällikön mielikuvituksesta kiinni. Muunmuassa pusuttelu on kiellettyä ”no sex when hashing”. GM on kuitenkin aina erittäin hienotunteinen rangaistuksissaan. 
Jokainen saa nauraa sekä itselleen että kanssajuoksijoilleen.

Sunnuntaijuoksu kestää noin kolmisen tuntia ja sen jälkeen on tämä humoristinen loppupiiri, jossa myös ilmoitetaan missä illallinen nautitaan. Se on usein aivan lähistöllä sijaitseva paikallinen ravintola ja pöydät on varattu juoksun järjestäjän toimesta.

Illallinen maksaa yleensä noin 13-15 euroa, joka kerätään piirissä jokaiselta illalliselle osallistujalta.

 HHH on melkoisen hurmaava seura, jonka kujeilevaan sunnuntaijuoksuun kannattaa osallistua, jos sellainen paikkakunnalla vain on.

Tässä seurassa tuntee itsensä tervetulleeksi menetpä sitten Lontooseen, Dubaihin tai Ateenaan. 

Googleta HHH ja kaupungin nimi, jonne matkustat ja lähde sunnuntaijuoksulle. Mutta muista; älä koskaan laita juoksulle uusia lenkkitossuja!!!

Lisäinfoa osoitteessa:

http://www.gthhh.com/

Hima Cartajimassa?

Cartajima-niminen kaupunki tarjoaa edullisen asunnon ja työpaikan vanhemmille, jos perheen lapset ovat kolme-kaksitoista vuotiaita. Kaupunki tarvitsee kipeästi lisää asukkaita! Kyllä se maaseutu autioituu täällä Espanjassakin ja jotain tarttee tehdä!

Cartajiman väestön keski-ikä vanhenee, nuoret ja nuoret perheet lähtevät työn perään isompiin kaupunkeihin. Nyt korkealla vuoren rinteellä olevan pikkuisen pueblon päättäjät haluavat nähdä asuinpaikkansa nuortuvan.

Kaupungin ainoa koulu joutuu piakkoin sulkemaan ovensa, sillä koululaisia tulee olla neljä ja näillä näkymin oppilaita olisi vain kaksi.

San Pedro de Alcantaran ja Rondan välissä, noin sata kilometriä Malagasta, sijaitseva pueblo on vanha kuin taivas. Jo maurilaiset ovat istuneet Cartajiman koulun penkillä.

Jos mielii lähteä kokeilemaan onneaan Cartajiman jylhille asuinsijoille, voi ottaa yhteyttä kaupungintaloon osoitteeseen aytocartajima037@hotmail.es. 
Hakuaikaa on huhtikuun loppuun asti.

Artikkeli asiasta tässä.

Cartajimasta englanniksi tästä.

Montessoripäivä 4

Jos lapset tulevat ajallisesti eri aikaan toimintaan mukaan, joka on mielestäni parempikin, niin ohjaajalla on oivallinen tilaisuus tutustua lapseen ja jutella hänen kanssaan kahdestaan. Ohjaaja neuvoo ystävällisesti lapselle mihin voi jättää repun, kuinka sieltä otetaan eväät esille ja sitten yhdessä viedään ne jääkaappiin. On tärkeää huomioida jokainen lapsi yksilöllisesti kun he saapuvat. Näin heistä tuntuu siltä, että he ovat tervetulleita ja heitä on odotettu.

Tilanteessa, jossa on mukana vanhemmat ja lapsi, joka tulee päivähoitoon tai kerhoon ensimmäistä kertaa, on tärkeää huomioida vain lapsi. Vanhemmat jaksavat kyllä odottaa vuoroaan. Juttelemme vain lapsen kanssa ja kiinnitämme huomiotamme vain hänen tuntemuksiinsa ja asioihinsa. Koitamme rohkaista häntä ystävällisesti ja rauhallisesti mukaan toimintaan. Häneltä voikin heti, kun tavarat, vaatteet ja reput sekä mahdolliset eväät on paikoillaan, tiedustella mistä hän erityisesti pitää. Askarteluista, ompelemisesta, kuviopiirustuksesta vai palikoista. Sitten voimmekin yhdessä hakea hyllyltä kiinnostavan tehtävän ja ottaa se pöydälle. Tämä ensimmäinen homma kannattaa sijoittaa melko lähelle ulko-ovea, eteistä ja siellä olevia vanhempia. Näin takaamme lapselle oivallisen pakotien tiukan paikan tullen.

Aamulla sanotaan hyvää huomenta ja iltapäivällä moikataan, että huomenna taas nähdään. Nämä tervehtimiset ovat tärkeitä taitoja, kuten myös muut kauniit käytöstavat, joissa me ohjaajat olemme aina esimerkillisessä asemassa. Kätteleminenhän olisi aivan superhienoa!

Alkupäivinä kannattaa ottaa askartelua varten tarkoitetulle hyllylle helpohkoja askarteluja, ajatuksena voi olla syksyn värit tai vaikkapa sienet. Mikä onkaan helpompi ja hauskempi askartelu kuin myrkyllinen kärpässieni. Siinä on sopivasti asettelua ja liimailua. Muodon leikkamisenkin voimme jättää myöhempien askartelujen haasteeksi. Tällaiset helpohkot askartelut on myös mukava tapa tutustua. Tässä voi ohjaaja ja lapsi yhdessä puuhastella, jutella ja pohdiskella kuinka päin se sienen jalka paperiin liimataan. Toisaalta muistaen, että kun lapsi sen liimaa jotenkin päin, on sekin oikein päin, eikä sitä tule siinä kohden korjailla. 

Heti alussa kannattaa kiinnittää huomiotaan sellaiseen tuikitärkeään seikkaan kuin lapselle jonkin asian näyttäminen. 

Tätähän me aikuiset teemme paljon, kerromme sanallisesti kuinka tulee tehdä ja sitten samalla näytämme. ”Kanna tarjotinta niin, että pidä kiinni näistä, huomaatko.” Ja lapsi kuuntelee puhettamme ja neuvojamme, muttei katso mitä teemme.

Sen sijaan meidän tulee aina olla hiljaa se hetki, kun me liikkeillämme näytämme lapselle jotain. ”Katso, minä näytän sinulle miten tätä tarjotinta kannetaan, sitten sinä saat kantaa sitä”. Ja sitten näytämme todella tarkasti ja hitaasti mistä kohden tarjotinta otetaan kiinni, jotta se pysyy suorassa ja kuinka rauhallisesti on hyvä kävellä samalla kun kantaa tarjotinta. 

Jos sekoitamme näyttämiseen sekä puheen että liikkeen, lapsi yleensä kuuntelee muttei katso. Sen sijaan jos olemme hiljaa ja näytämme, lapsi katsoo liikkeen tarkasti ja sehän on tärkeintä.

Tämä hiljaa oleminen pätee aina kun lapselle näytetään jotain.

Jos ja kun lapselle ei ole näytetty kuinka esimerkiski tarjotinta kannetaan, hän saattaa kantaa sitä väärin, jolloin esineet tai asiat joita tarjottimella on, kaatuvat tai putoavat lattialle. Tämä aiheuttaa tietenkin harmistusta lapsessa, joskus jopa itkua, pelästymistä ja kiukkua. Mutta tässäkään ei ole hätäpäivää, vaan silloin onkin hyvä hetki harjoitella lattialle pudonneiden tavaroiden siivoamista ja järjestelyä, sekä sormien pinsettiotetta, kun tavaroita tai esineitä järjestellään takaisin tarjottimelle. Kaikki tällainen tekeminen, myös siivoaminen on lapsen työtä, eikä näissä meidän aikuisten mielestä turhissa hommissa kannata kiirehtiä lainkaan. Meillä on myös hyvin aikaa siivota ja laittaa kaikki kauniisti takaisin järjestykseen. Ja harjoitella sitten uudestaan kuinka tarjotinta kannetaan.

Minä tuppaan sanoa lapsille, ettei meillä ole mitään kiirettä, meillä on viisi tuntia aikaa!

Otteita kirjasta Aurinkoista Andalusiaa

 

KADUN KIVET JOS PUHUA VOIS....

Tässä lyhennelmiä kirjasta Aurinkoista Andalusiaa, jonka tutkimusmatkailija/kirjailija Hakan Mörne kirjoitti 1952 matkallaan Andalusiassa.

Gibraltarilla liikenne on puuroutunutta, sillä teillä tungeksii aasinrattaita, hevosajureita, muulilla matkaajia ja jalankulkijoita.
Tältä Englannille kuuluvalta niemeltä lastataan laivoihin korkkia ja laivat seilaavat Singaporeen. Gibraltarin tuuli on kiukkuinen.

La Lineassa kaupustellaan kaduilla eläviä kalkkunoita.

Jokainen, joka on kerran seisonut Rondan korkealla kaarisillalla, muistaa ikipäiviksi kosken kumean jyrinän ja rotkon huimaavan syvyyden sekä mielikuvituksellisen näköalan, jollaista ei voi tarjota yksikään muu silta koko maailmassa.
Serrania de Ronda on salakuljettajien, rosvojen ja hallitusta vastaan vehkeilevien salaliittolaisten tyyssija.

Fuengirolan alueen alastomat vuoret ovat väistyneet taustalle ja antaneet sijaa maisemille, joille on ominaista pehmeäviivaiset
oliivi-ja appelsiinipuuistutusten verhoamat kumpareet.

Pikku pueblo (Fuengirola) olisi täysin vastannut toiveitamme yöpymiseen,
elleivät muulinajajien kaikuvat huudot, kalakaupustelijoiden soinnukkaat myyntimenetelmät ja hälisevä kapakkaelämä olisi häirinneet
rauhaa jokaisessa posadassa (majatalo), jota pistäydyimme katsomaan.

Fuengirolasta Málagaan kulki pikku juna. (Asemahan on vielä nähtävissä Fuengirolan ns. junakadulla turistitoimiston vieressä, pieni tiilirakennus)

Torremolinosin maurilaisen vartiotornin ympäröimä asutus on osaltaan laskeutunut rantaan saakka askelmia muistuttavina pengerminä.
Torremolinos komeilee muutamalla hienolla hotellilla, joita ympäröi palmut, sypressit ja mangoldiat. Torremolinosissa on liikaa englantilaisia.


Málagan länsipuolen tasangolla viljellään pellavaa ja sokeriruokoa. Tämä satamakaupunki on Andalusian suurin 300 000 asukkaallaan.
Málagan suositulla Londres-hotellilla ei ole omaa vahtimestaria vaan vahtimestarin lakki lainataan tyypeille, jotka ovat lantin tarpeessa ja nauttivat jossain määrin kansalaisluottamusta.

Calle Larioksen molemmilla puolilla päästä päähän kohoaa pelkästään nykyaikaisia liikerakennuksia. Calle Nueva on vilkkain liikekatu, jossa on vaatetus-,jalkine-,elintarvike- ja suutarinliikkeet.

Valkosipulinmyyjät kantavat myyntiartikkeliaan kaulassaan kuin helminauhaa.
Málagassa asustavat hyve ja pahe vieri vieressä ja kaupunkiin on lyönyt leimansa köyhyys.

Aivan Calle Larioksen kupeesta lähtevä "Calle de Siete Revueltas" (seitsemän mutkan katu)  esittää kaupungin nurjan puolen.
Kadun sulottaret ylen maalattuine ja puuteroituine kasvoineen, hiuksissa kirkaanvärisiä silkkiruusukkeita ojentelevat jäseniään raollaan olevista oviaukoista.

Granadan liepeillä sijaitsevassa Guadixissa Mörne kävelee tietämättään luolakansan katoilla. Sitten hän tutustuu näihin suurelta osin romaniheimoon kuuluvaan kansaan. Guadixin äärellä oleva luola-asutus on luultavasti lajissaan maailman suurin. Siellä viettää 5000 ihmistä ikiaikaisten esivanhempiensa elämää.

Granadaan menee juna, jota kutsutaan rapidoksi (nopea). Matka tällä pikajunalla Málagasta Granadaan kestää 11 ja puoli tuntia.


Muuta Mörnen kirjoittamaa:

Mörnen mukaan Andalusiassa ei tule nauttia mitään muuta juomaa kuin jereziä eli sherryä. Ja se tulee nauttia ehdottomasti oliivien ja katkarapujen kanssa.

Vanha espanjalainen sananparsi: Ellei Jumala olisi Jumala, hän olisi Espanjan kuningas ja palkkaisi kokikseen Ranskan kuninkaan.

Guardia Civilin (kansalliskaartin) päähineenä on mustasta vahakankaasta kyhätty tekele, joka ei täytä mitään järjellistä tarkoitusta.

Ravinnokseen Aurinkorannikon perin köyhät asukkaat syövät pääasiassa bataattia ja viikunoita, "jo roomalaiset legioonasoturit havaitsivat, että Espanjassa on neljännes taivasta ja kolme neljännestä helvettiä".

Espanjalaista kiinnostaa aina opit ja aatteet, mutta kun niitä on sovellettava käytäntöön, hän haluaa tehdä sen oman päänsä mukaan.

Jos tyttö on muy flamenca on hän aika vekkuli.

Hijo de algo, (jonkun poika) on Hidalgo.

Juuri Espanjassa, jonne junat ja linja-autot eivät koskaan ole oikein kotiutuneet, kuuluu erikoisesti muuli kuten aasikin olennaisena osana maisemaan. Näin on kenties ennen kaikkea laita Andalusian, jossa elämäntahti tuskin kohoaa edes näiden eläinten saavuttaman vauhdin tasolle.

Lainaukset/lyhennelmät kirjasta Aurinkoista Andalusiaa / Hakan Mörne WSOY 1952.

Ps. Luola-asutukseen voi tutustua Sacromontessa ja Guadixissa, Granadassa. Muutamia luolista on restauroitu korkeatasoisiksi hotelleiksi.
Lisätietoja: http://www.viva-granada.com/guadix_tourist_office_p548.php

Dokumentti Maria Montessorin elämästä

                                         Tässä ihana dokumentti Maria Montessorin elämästä!