Olen päässyt juurilleni. Ehkä tarkoituksella hakeuduinkin.
Nuorena plikkana juuri lukiosta päässeenä työskentelin Vuosaaren päiväkodeissa kiertävänä sijaisena. Kuinka ollakaan, nyt lähes kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen, hups, olen taas täällä. Naurussa suin ajattelin, etten ole pitkälle elämässäni päässyt.
 |
| Tässä siili, joka on ympäröity lasten lämpöisillä kätösillä. |
Minulle tuli sauma, ajattelin hyödyntää sen ja palasin siihen, mistä työurani alkoi, vuosaarelaiseen päiväkotiin.
 |
| Sydämet oksassa. |
Arki sujuu yhteistyöllä
Päiväkodin arki on itseasiassa aika ihanaa, siellä toimii rutiinit, hyvässä mielessä. Aamulla lapset saavat aamupalan, ravitsevan lounaan ulkoilun jälkeen ja välipalan päivälevon jälkeen. Ateriat on selkeää suomalaista ruokaa itämaisella twistillä. En muista milloin viimeksi olen maistanut klappapuuroa eli vispipuuroa.
Ruoka on suunniteltu niin, että sitä voi myös syödä eri kulttuureista tulevat lapset. Esimerkiksi perjantaina oli lounaaksi aivan ihanaa papukastiketta, spagetin kanssa. Salaattia on paljon tarjolla, tuoretta, pieneksi silputtua ja ihanaa. (Vain hyvä espanjalainen oliiviöljy puuttuu.)
 |
| Luminen piha odottaa leikkijää. |
Ulkoilua ja punaisia poskia
Ulkoilu suoritetaan päivittäin ja energiat juostaan pois lumisella, isolla pihalla. Lasten tarmoa voi vain ihailla. Kun pikkumies, hädin tuskin metrin mittainen vetää perässään kolmea kooltaan isompaa kaveriaan pulkkaletkassa, on se hienoa katseltavaa. Suomalainen sisu näkyy ja kuuluu.
 |
| Tämä tekniikka kannattaa painaa mieleen, niin hienoja teoksia. |
 |
| Suomen rikas fauna. |
Tuurataan ja autetaan
Yhteistyö toimii. Ryhmiä on useita, joissa kussakin työskentelee kolme koulutuksen saanutta kasvatusalan ammattilaista. Jos joku tai useampi henkilökunnasta on pois, pomppaa toisesta ryhmästä toinen jeesaamaan milloin mihinkin ryhmään esimerkiksi lasten pukemisessa. Kaikilta vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä tiedämmehän että sijaisista on huutava pula. Vastuu lasten turvallisuudesta on suuri. Pikaisesti juoksen vessaan, ennen kuin puen itseni ja menen ulos valvomaan leikkejä.
Kyllä minä hämärästi muistin, mitä se säpinä olikaan, kun muutamalle kymmenelle vedetään talvitamineet päälle villahousuista kuomakenkiin, kurahousuista toppahanskoihin.
Se on se fyysinen työ tässä hommassa. Mutta punaisten poskien määrä tuntia myöhemmin palkitsee kaiken vaivannäön.
 |
| Karhunpoika sairastaa häntä hellikäämme. |
Kyllä se niin on, että jokainen lapsi on tismalleen samanlainen omalla persoonallisella tavallaan. Oli hänen perheensä sitten mistä kulttuurista alun perin. Samat on vanhempien huolet. Samat on lasten surut, ilot ja ihmetyksen aiheet.
Lasten kasvua ja kehitystä on suuri ilo ja kunnia seurata.
Lastentarhanopettajan työnkuva on muuttunut parinkymmenen vuoden takaisesta huomattavasti, vaativaan suuntaan. Vastuu on muuttanut olomuotoaan ja kasvanut monista syistä johtuen.
Esimerkiksi tässä vuosaarelaisessa päiväkodissa, jossa olen sijaisena, on pikaisen laskutoimitukseni (en tiedä kuinka metsään menen) mukaan ainakin noin puolet maahanmuuttajia, lisäksi haastavuutta lisää erityislapset ja heidän yksilölliset tarpeensa. Lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja muu henkilökunta työskentelee puheen lisäksi elekielellä, googlekääntäjän kanssa, korttien kautta ja monin muin tavoin (vain mielikuvitus on kattona), jotta pienimpikin päiväkotilainen ymmärtää missä mennään ja mikä on kupletin juoni.
Lisäksi henkilökunta keskustelee lapsen kehityksestä ja päivän kulusta vanhempien kanssa. En tosiaan ymmärrä kuinka tästä aina suoriudutaan, jos mitään yhteistä kieltä ei ole. Kysyn tiistaina.
 |
| Päivälevolta noustuaan lapset leikkivät ns hiljaisia leikkejä. Jotta ne lapset, jotka jatkavat pötköttelyä saavat leporauhan. |
Tarina torstailta.
Afrikan maasta tullut pikkuinen uusi ystäväni, kysyy päiväunilta noustuaan, haluankohan hänen keittämäänsä kahvia.
- voi kiitos, otan mielelläni.
Pikkumies touhottaa kiireesti leikkikeittiöönsä ja etsii hellalle kahvipannun, mukiin hän lorottaa kahvin.
- tässä kahvia sinulle, hän sanoo sopivasti murtaen ja kiikuttaa kahvin käteeni.
- ihanaa kahvia kiitos, saisinko tilkan maitoa?
Pikkumiehen ilme kirkastuu ihastuksesta, lisää töitä, mahtavaa. Keittiössä lentelee mukit ja kattilat kun pikkumies etsii maitoa. Puolenlitran tölkistä hän KAATAA puolilitraa maitoa pikkuruiseen punaiseen muovikuppiini.
- onkohan sinulla sokeria, ottaisin muutaman lusikallisen?
Ja taas suuri ilo ja touhu on nähtävissä hänen suloisesta hymystään. Pikkumies saa etsiä pikkukeittiön haasteellisesta sekamelskasta sokeria. Ohimennen hän sitoo valkean huivin päähänsä, etsii mollamaijan käsivarrelleen ja ottaa ketsuppipullon vapaaseen käteensä, tulee luokseni ja ujosti sopertaa.
- käykö ketsuppi, kun ei ole nyt sokeria, hän kysyy intonaatio nousten?
- se käy hyvin, vastaan ja totean iloisena, tämähän on nyt niin erikoisen hyvän makuista.
Niinpä pikkumies spruuttaa aimo annoksen ketsuppia kahviini, pieneen punaiseen kuppiin, silmin nähden tyytyväisenä suorituksestaan.
Lopun päivää saan toistella sanaa erikoisen hyvän makuista. Pikkumies kysyy minulta aika ajoin, mitä se kahvi olikaan, jossa oli ketsuppia? Se oli erikoisen hyvän makuista!
 |
| Kevätaurinko lämmittää ja lumen sulattaa... |
