Jouluaskartelut ja omilla käsillä väkertely

Kuten aivan ensimmäisessä blogitekstissäni kerroin, haluan tuoda esille elämäni kirjoa täällä Aurinkorannikolla.
Tämänkertainen tekstini käsittelee työtäni Aurinkorannikon ev.lut.seurakunnan lapsityössä. Lapset käyvät kerhoa maanantaista torstaihin kello 9-14. Perjantaisin on perhekerho, jonne tulee perheitä erilaisilla kokoonpanoilla tapaamaan toisiaan, juttelemaan, vaihtamaan ajatuksia ja laulamaan yhdessä.
Meidän kerhomme sijaitsee Los Pacosin kaupunginosassa Fuengirolassa. Olemme harjoitelleet evankeliumia joulukuun alusta, torstaina esitämme sen vanhemmille joulujuhlassamme.
Tämä teksti kertoo yhdestä joulukuisesta päivästäni työpaikallani.

Etenkin näin joulun alla on huippua puuhastella ja askarrella, aihe on vähintäänkin helppo. Paitsi että tietenkin askartelu ja käsillä tekeminen on aina superkivaa!

Idiksiä on paljon, ei niitä uskalla kaikkia ottaa esille, ainakaan yhdellä kertaa, ettei tule joulukoristeiden askarteluähkyä. Mutta joulukuu on onneksi pitkä ja askarteluja voi vaihtaa viikoittain. On myöskin tärkeää, että askare on suunniteltu sellaiseksi, että lapsi osaa tehdä sen suurimmaksi osaksi itse.

Montessorimetodin mukaisesti jokainen askartelu on kokonaisuudessaan omalla 

tarjottimellaan tai korissa, omalla paikallaan askarteluhyllyssä. 

Yhtä askartelua voi tehdä yksi lapsi kerrallaan. Mutta kun askarteluja on useita erilaisia, voi saman pöydän ääressä työskennellä useita lapsia yhtäaikaa. 

Lapset ovat hyvin tarkkaavaisia kerhossamme, nimittäin heti jo sisään tullessaan he huomaavat, jos hyllyyn on tullut uusi askartelu. 

Lapsi saa hakea askartelutyön, kun se on vapaa, eli hyllyssä odottamassa tekijäänsä. Hän kantaa sen pöytään ja jos hänellä on hankaluuksia tehdä askartelua, hän kääntyy aikuisen puoleen. Usein lapsi kuitenkin suuntaa jo heti sellaiseen pöytään, jossa aikuinen istuu. Siinäpä lasta auttaessa onkin ihanan rauhallinen mahdollisuus rupatteluun

 ja ajatusten vaihtoon ja näitä jouluisia ajatuksiahan lapsilla on.

Kuten te varmasti tiedättekin.

Täytyy vain olla tarkkana, ettei häiritse lasta hänen toimissaan. Antakaamme lapselle työrauhaa.

Kun askarteluja on useita eritasoisia, on eri-ikäisillä lapsilla kädet täynnä töitä ja puuhaa. Kaikki lapset eivät askarteluväkerryksistä perusta, mutta he saavatkin tehdä muita omia lempijuttujaan.

Näitä helppoja askarteluja voi tehdä mielin määrin. Maria Montessorin mielestä on tärkeää, että lapsi saa toistaa oppimaansa mahdollisimman monta kertaa. Näin lapset myös usein haluavat tehdä. Siksi esimerkiksi enkeleitä, adventtikynttiläaskarteluja, tonttuja ja lumiukkoja on valmistunut joidenkin lasten toimesta tälläkin viikolla ennätysmääriä.

Kuten voitte kuvitella, on joulun odotus lapsista mitä jännintä!
Siksi meillä on nyt, vasta muutaman päivän ajan, ollut tiiviissä käytössä jo monta kuukautta keittiön ovessa uinunut hiljaisuuskello.
Sitä on muutamat lapset käyneet nyt vilkkaasti vuorotellen kilisyttämässä. Voin vain todeta, kuinka hiljaisuuskellon kilinällä on supervoimia, sillä kilinästä seuraa koko lapsilauman täydellinen hiljaa olo, joka jaksaa hämmästyttää minua.



                                              Shhhhhhhhhhhhh..... Hiljaisuuskello soi.

Mutta huolimatta hiljaisuuskellosta kerholaisten pienet kädet ovat jatkuvassa työntouhussa. Keittiössä valmistuu maittavia piparkakkuja ja eteisen maalaustelineellä taidetta. Ponit asustelevat talleissaan ja legot järjestäytyvät matolle.

Joulun aika etenee hiljalleen.