Olin eilen myöskin lounaalla kauniissa Mijasin kylässä tuossa vuoren rinteellä. Matkalla saimme nähdä sortuneita kiviaitoja ja muita viime viikkoisen järisyttävän tulvan aiheuttamia vahinkoja. Elämänkoukeroita, niitä haluan tuoda myös esille.
Koska elämä Andalusiassa on puolet taivasta ja puolet helvettiä, niin bloggauksenikin tulevat olemaan. Olen onnekas, koska saan privaattielämässäni nähdä ja tavata niin paljon hyviä suomalaisia taiteilijoita.
Muusikoita ja teatterintekijöitä.
Elämä täällä on kuitenkin myös arjen värittämää, Spain is different, tämä lause tulee mieleen melkoisen usein.
Perustin tänne kotikaupunkiini Fuengirolaan kuusi vuotta sitten partiolippukunnan Lumipartion, koska olen itse aikoinani ollut todella innokas partiolainen. Vuosaari oli 70-luvulla nopeasti kasvanut itälähiö, ilman partiotoimintaa me silloiset nuoret oltaisiin aika erilaisia kuin olemme nyt, reippaan partiotaustan omaavia Kånkenreppuselkiä. Seuraan vieläkin Vuosaaren Vesipääskyjen taivalta. Lippukuntahan on suunnilleen ikäiseni.
Nuorten Saapastoimintaan olen oikeastaan ajautunut suuren suuni takia. Lipsautus sinne ja tänne, väärään aikaan oikealle henkilölle, toi meille nopsaan Saapaskouluttajan ja kurssin, jonka kävin muutama vuosi sitten. Kiitollinen olen silti, vaikka joskus kiroilenkin silloista ääneen ajatteluani.
Blogissani haluan ottaa esille montessoripedagogiaan liittyviä ajatuksia ja seikkoja. Haluan kertoa lukijoilleni, kuinka montessorimetodia voi helposti soveltaa vaikkapa seurakunnan kerhotoiminnassa, kuten minä teen.
Valmistuin montessoriohjaajaksi kauan sitten, vuonna 1985 opinahjostani Lontoon Hampsteadin kaupunginosasta. Voin sanoa, että kaipaan välillä suunnattomasti nuoruuteni Lontoon vuosia. Ne olivat monella tapaa kasvattavia, ikimuistoisia sattumia riitti ja kertakaikkisen hurjia kokemuksia, joita jaksan vieläkin ihmetellä ja kummastella.
Niin lapsen kasvatus ei ole kovinkaan yksiselitteistä, jokainen päivä muodostuu useista pienistä osasista, jotka pitää sitoa jollain lailla yhteen. On alkuja ja loppuja, päätöksiä ja keskeneräisyyttä. On selkeitä linjoja ja veteen piirrettyjä viivoja. On ristiriitoja ja onnenhetkiä, onnistumisia ja sekaannuksia.
Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se on elämää, jossa katto on korkealla ja ovet sekä ikkunat ovat auki ja niistä ilmavirta pääsee ujeltamaan ja heiluttelemaan ajatuksen virtoja.
Alla olevat kuvat on viime viikon sunnuntailta. Koitan oppia seuraavaksi, kuinka kuvia voi ripotella tekstin sekaan.
Hahaa, osasin jo.
Tässä meidän rantaa Los Bolichesissa. Tulvat ovat tuoneet rantaan kaislaa ja juurakkoja.
Meidän joki, jossa ei yleensä milloinkaan ole lainkaan vettä.
Vuotuinen sademäärä tuli vuorokaudessa.
Mainio avaus! Täytyypä laittaa lukulistalle saman tien :)
VastaaPoistaKiitos Poppis, ihana kuulla, mietin yhä, kuinka usein näitä kannattaa kirjoittaa 😊. Kerran viikossa on varmaan järkevin?
Poista