Unelma Espanjassa, välipäivän höpöhöpöstoori

Kuoppa

Meijän talon vieressä rakennetaan jotain taloa. Nää katos rakentaa täällä kauheesti. Ja kun 
on rakennustyömaa, on myös rakennusmiehiä. Ja sit on kuoppanen katu. Koska ne niillä rekoillaan jyrää ees taas.

Mulla on ollu ihan todellisia vaikeuksia sen työmaan kanssa. Meijän talolta kun ei oikeen muuta reittiä kylille pääse, pitää mennä sitä kuoppasta tietä. Korkkarit väärällään ja nilkat kipeenä. Toista reittiä en oo ees miettiny, jos vaikka eksyisin, niin ei kukaan viittis mua kumminkaan etsiä.

Oon koittanu kattoa mihin astun, ihan tosissaan. Mutta kuoppanen, mikä kuoppanen. Aina ne työmiehet mut kuitenkin huomaa. Ne huutaa; kuoppa, kuoppa ja meikäläinen hyppelee kuoppien yli. Ne on niin kovin tarkkoja, vaik oon yrittäny livahtaa ohi. Heti kun jalkansa pistää sille tielle, niin ne alkaa roikkua telineissään ja huutelee kuoppaa.

Sit mä sanoin mun kämppikselle Mirtsulle, että älä vaan mee sitä reittiä, jos suinki keksit 
jonku muun.

- Miksen menis? Sehän on yks parhaita menoväyliä tällä hetkellä!

- No kun ne huutaa sieltä telineiltä ja varottelee kuopista.

- Täh, kuopista? Eihän siin nyt niin paljon kuoppia oo? Tai en mä o huomannu. 

- Et o huomannu?

- Mä kattelen niitä raksajätkiä, en kai mä sillä polulla mitään kuoppia kattele.

- Eiks ne huutele sulle?

- Huutelee tietty, on syytäki! Meikäläinen sentään pukeutuu ihan sitä raksaa varten!

- Mä en tajuu! Mitä ne sulle sit huutaa?

- Guapa, guapa..katos se tarkottaa hyvännäkönen, kaunis, upee ja kaikkee sellasta!

- Eiks ne huudakaan kuoppa?

- Ei ne ainakaan mulle! Tuskin sullekaan! Ei ne kuopista o kiinnostuneita, sun minimekkoos 
ne kattoo!
- Vauh!

Mä olin ihan puulla päähän lyötynä. Ne kattokin mua eikä kuoppia. Vähän oli kivaa! Aloin kans oikeen paljonki kävelee siitä. Testasin kaikki uudet vetimet sillä tiellä. Mitä enemmän ne huus kuoppaa, sitä parempi oli mun minimekko. Joskus mua kyl pelotti et ne putoo ja kuolee, mut toisaalta en mä mikään työsuojeluvaltuutettu oo. Nyt mua huolestuttaa jo, et minne ne sit menee, kun toi talo on valmis? Toivottavasti ei kauheen kauas. Jotenki mun toiveet aina herää, ku jostain laitetaan talo matalaks. Mä tiedän mihin se johtaa, kuoppaseen tiehen ja siitä tuun niin iloiseksi.  

Nämä ihanat possukuvat on Oda Ivanka Tšupukan käsialaa ❤️