Living la vida loca: Poropizzaa ja flamencoa

Olen sen verran laiska (sekä kehno) kokki, että marido on päätynyt hankkimaan itselleen peräti kolme ravintolaa. Yksi niistä on pizzeria Giovanni, joka nököttää turvallisesti yhden edificion alakerrassa. Sulassa sovussa Kukon ja Roosterin sekä saunan kanssa.

Jänkhässä on poroa yllin kyllin.

Ruokalistaa Giovannissa on ilmeisesti päässyt käpälöimään koko keittiöpuolen sakki, koska sinne on ilmaantunut niin paljon kivoja pizzanimiä, että luultavammin heikko suolistoni saa sätkyn, mikäli maistan ne kaikki.

Painovirhepaholainen Jessen dieettipizzassa, hilli on aika chilliä.

Jänkhä oli silti niin mielenkiintoinen koostumukseltaan, anteeksi nyt sinä Jänkhäkokki, puhun nyt nimikkopizzastasi, että tilasin, nautin ja suosittelen muillekin.

Maridon burrito

Giovannissa on myös Pizza Pekkarinen, joka muistuttaa maridoa, ainakin runsaudellaan, siis se pizza, hih!

Tipi Tapassa yleisöäkin pääsee esitykseen mukaan.

Toisella puolen kaupunkiamme on maittava Tipi Tapa, edustavine annoksineen ja flamencoesityksineen.

Bliniä Tipi Tapan tyyliin.

Tipi tapan flamencoesitykset ovat loistavia ainakin muutamasta syystä, ne ovat lyhyitä ja ytimekkäitä ja tarjolla on mitä herkullisinta apetta. Esityksiä on torstaisin ja lauantaisin klo 19.30. Esityskalenteriin pääset tästä.

Ruoka on ihanaa, marido puristaa sitruunaa mustekalan pinnalle.

Meidän kanssamme esitystä seuraamassa oli sata muutakin kiinnostunutta. Onneksi mahduimme sisälle ja saimme hyvät paikat ja seurasimme shown.

Flamencon laulaminen on tuskallista ja täynnä tunnetta.

Ajattelin koko ajan, että kohta nousen ja otan HYVÄN kuvan esityksestä ja sitten olinkin jo myöhäistä, sillä yhtäkkiä esiintyjät marssivat päättäväisesti pihalle ja minun kännyyni jäi muutama huonosti tähdätty muisto.

Täällä Fuengirolassa meillä on sellainen kulttuurien sekametelisoppa, että lähes koko maailma on edustettuna. Kaupunkimme kansainväliset päivät on ihan huippujuttu. Siellä jokainen maa saa tilaisuuden esitellä omaansa, kulttuuriaan, musiikkiaan ja kulinaristisiä suosituksiaan. Kv-päivät olivat ja menivät, ne on vapun aikoihin joka vuosi.

Kun espanjalaiselta kysyy, että saanko ottaa kuvan, niin tämä on tulos!

Kiinnostavaa kv-päivissä on sekin, että Irlannin osaston yhdessä bändikokoonpanossa saattaa bassoa soittaa suomalainen, kitaraa norjalainen ja rumpuja jenkki. No, se jos jokin on kansainvälisyyttä. Ja se on se suola ja pippuri koko fuengirolalaisessa kastikkeessa.