Lauantain kirppari

Fuengirolassa on lauantaisin kirpputori kaupunkimme feria-alueella. Hanki siis edullisesti uusi ja upea stailikevätlook kirpparityyliin ja etenkin -hintaan. 

Myynnissä on, etten nyt sanoisi, lähes kaikkea. Joskus aikoinaan meidän entisen asunnon sähköt eivät toimineet kunnolla, johon naapurin täti totesi, että lauantain kirpputorilta voi löytyä sellainen osa sähkötauluun, millä saat sähköt asunnossasi toimimaan. No en lähtenyt etsimään, huh sentään. Pyysin sen sijaan paikalle sähkömiehen.

Kirpputorilla on myös kauppiaita, jotka lähtevät juoksuun kun 
poliisit astelevat kohti hitaasti kulkuväylää pitkin. On vaikea sanoa, että haluaako poliisi, että myyjä jää kiinni vai haluaako se, että myyjä ehtii hyvin karkuun. Näillä kauppiailla on myynnissä aitoja kopioita.

Myös hedelmä- ja vihanneskauppiaat ovat ns.liikekannalla, he ovatkin näppärästi lastanneet tuotteensa kottikärryihin joiden kanssa pääsee piankin pakoon, jos ja kun tilanne sellaista vaatii. 

Voisin hyvinkin ostaa hedelmän tällaiselta myyjältä, mutten osta, 
ainoastaan siksi, etten tiedä missä hedelmä on kasvanut. Ihan motarin vieressä kasvanutta terveyspommia en halua maistaa.

Jotkut myyjät ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn tuotteeseen, vaikkapa antiikkikauppiaat, kun taas joku myy pelkkiä valkoisia vaatteita, joku leviksiä, yksi myy vanhoja lehmänkelloja ja joku pikkuautoja ja toinen sukkia. Sitten on sellaisia kauppiaita joiden epämääräisten tavaroiden ja vaatekasojen äärelle ei mielellään mene.

Lehmänkelloista sen verran, että sain muutama vuosi sitten kunnian kierrättää Remu Aaltosta kirpparimme käytävillä, hän ihasteli kovasti kaikkea näkemäänsä ja hypisteli milloin mitäkin originellia tuotetta. Stadin slangia tuli niin, että mäkin stadilaisena jäin ihan monttu auki, kesti tovin ennenkuin snaijasin.

Isolla kirpparialueella on tietenkin niitäkin, joiden käyttökelpoiset ja trendikkäät asut rekeissään ovat siistissä jonossa, nätit vaatteet ovat kauniisti esillä ja ne on hinnoilteltu suotuisasti, kuin asiakasta ajatellen.

Kun lähtee ihmisvilinään on turhaa ottaa sinne mukaan koko lompakon sisältöä suomalaisine kirjastokortteineen (onkohan 
sellaisia vielä?). Rahaa ei mukaan paljon tarvitse, korkeintaan muutama kymppi taskuun ja kännykkä visusti povariin. 

Neilikan myyjät, jotka useinmiten parveilevatkin rantakadulla, 
heidät kannattaa kiertää todella kaukaa. Nämä viattoman näköiset säheltävät neitoset vievät rahasi hyvin huomaamattomasti. 

Suurin osa ihmisistä on kuitenkin rehellisiä, samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minä.

Viime keväänä maridon ravintolassa Kukossa kävi vierailulla huutokauppakeisari Aki ja vaimonsa Heli Palsanmäki Jyväskylän kupeesta. Mehän sitten vastavierailulle heidän huutokauppakamarilleen kesällä.

Se olikin melkoisen isoa touhua, alueelle saapui ihmisiä bussilasteittain. Alueella myytiin makkaraa, kahvia ja Helin rähmäpullia ja ties mitä purtavaa. Porukkaa oli valtavasti kuten kuvasta näkyy. Aika mielikuvituksellinen meno ja meininki, 
kannattaa mennä käymään jos ajelee Hirvaskankaan ohi perjantai-iltana. Minä huusin maridon rahoilla meille kulleroaiheisen taulun.

PS.
Suosittelen myös Torremolinosin sunnuntaikirpparia, siellä on oma tunnelmansa, kahvilat on auki ja läheinen kaunis havupuumetsikkö houkuttelee sunnuntaikävelylle.
Ja muistakaamme, että tie ystävän luo ei koskaan ole pitkä!