Montessoripäivä 2

Kerron tässä sarjassa kuinka Montessorimetodin saa toimimaan sovellettuna missä tahansa kerhossa tai päiväkodissa. Perinteiset lelut toimivat, ohjaajan mielikuvituksella on katto korkealla, seinät leveällä ja ikkunat avoinna. Sillä itse aloitan toiminnan kesän jälkeen lähes aina tyhjästä.

Jo toisena päivänä täytyy iloisena todeta, että tavaroiden, pelien ja leikkien takaisin vieminen on melkein kaikille jo aivan tuttua. Lapset oppivat todella nopeasti tällaisen asian, meidän ohjaajien tehtäväksi jää vain kauniisti muistuttaa mihin mikäkin kuuluu ja opastaa lasta ystävällisesti.

On tärkeää että lapselle näytetään mahdollisimman lähelle omaa osaamistasoaan vastaavia töitä. Aivan alussa tämä onkin haastavaa ohjaajille, koska lapsen taitoja ei vielä tunneta. Pienillä observaatioilla saadaan kuitenkin jotain selville, esimerkiksi hakeutuuko lapsi legojen ja palikoiden äärelle vai sellaisen hyllyn eteen, jossa on askarteluun liittyvää. Tässä vaiheessa lapseen voi tutustua mukavasti myös kysellen mitkä ovat hänen lempitehtäviään, tykkääkö lapsi piirtää, maalata, leikkiä nukeilla, vai rakennella leegoilla. Ujoinkin lapsi yleensä vastaa jotain tai osoittaa sormellaan johonkin tehtävään.

Alussa, kun sääntöjä tulee toistella useinkin, ne kannattaa perustella hyvin ensin itselleen. Miksi ei saa juosta? Miksi ei saa mennä toisen leikkiin kysymättä lupaa? Miksi minä aikuinen en voi leikkiä lapsen kanssa automatolla, parkkeerata pikkuautoa parkkiruutuun ja leikkiä parkkitalon hissillä?

Jos sääntöjä ei ole perustellut itselleen ensin, niitä on vaikea perustella lapselle. Ainakaan aikuinen ei silloin kuullosta kovin uskottavalta. Sääntöjä ja niiden opettamista lapsille kannattaa mietiskellä itsekin alkuviikkoina usein. Se, että ne on aikuiselle pläkkiselviä, osoittaa lapsille sen, että ne ovat myös todellisia, niistä ei tarvitse keskustella mielipitein, ainakaan päivittäin ja ne koskevat kaikkia, myös aikuisia. Säännöt on luotu siksi, että kaikilla on hyvä olla, ne ovat oikeudenmukaisia ja niitä kunnioitetaan. Kyseessä ei ole aikuisen inhottavaa vallankäyttöä, vaan säännöt suojelevat jokaista lasta. Sitä arkaa, tunnollista ja ujoakin.

Kun aktiivisimmat lapset saadaan työn pariin on aika huomioida hiljaisemmat ja rauhallisemmat lapset. He saattavat joskus jäädä syrjään, mutta tässä on oivallinen tilaisuus tutustua heihin. Aikuisella jää hyvin aikaa ottaa sitä pientä kädestä ja miettiä yhdessä mitä olisi kiva tehdä. Usein tämä alkuhetki ja se mitä silloin tehdään,  on lapsella mielessä niin, että hän ujouden yllättäessä hakeutuu juuri tähän ensimmäiseen tehtävään, joka on tehty yhdessä, ensimmäisenä päivänä, sen turvallisen ohjaajan kanssa.